United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kätkeytyen pensaiden alle, samoin kuin Villon toisella puolen tietä, hän viittasi tätä laskemaan köyttä maan tasalle, mutta pitämään siitä lujasti kiinni. Nyt oli aika. Molemmat ritarit jo lähenivät tien käänteessä. Troussecaille antoi merkin, köysi nousi ylös ja tuli äkkiä jänteesen. Ensimäinen hevonen kaatui nurin niskoin, heittäen miehensä pari askelelta eteenpäin.
lähti hän astumaan kotiansa kohti, sillä hän muisti pitävänsä isänsä ja äitinsä kanssa tänään vielä mennä pappilaan vieraaksi ja oli sitä kotonakin yhtä ja toista toimitettavaa. Tuskin oli Loviisa ehtinyt rannalta poistua, ennenkuin pensaiden takaa hyppäsi ylös nuori mies ja kiiruhti kylälle päin.
"Mutta muistakaa, että minä olen luvannut isällenne en jättäväni paikkaani." "Sitte menen minä itse", sanoi Helena, "elä pelkää, Lovisa, Silman jää sinun luoksesi ja minä tulen takaisin, niin pian kuin tiedän mitä on tapahtunut." Näillä sanoilla jätti tuo rohkea tyttö luolan ja pian oli hän kadonnut kallioiden ja pensaiden taakse. Nyt saavutti Lovisan uusi murhe.
Tietä oli vaikea löytää; mutta sen opas, jonka Stanley oli sattunut saamaan, vakuutti kuitenkin löytämänsä. Näiden tiheiden pensaiden joukossa ei ollut yhtään suurempaa puuta. Pienet ja suuret pensaat olivat kuin yhteenkudotut, ja retkikunta voi töintuskin tunkeutua niiden alempien oksien välitse, sillä nämä oksat olivat tiheästi ja lujasti toisiinsa kietoutuneet.
Toiset näyttivät alussa myöskin yhtä halukkailta tekemään samoin, vaan sääli heissä sentään pääsi voitolle ja he läksivät etsimään Lokeria. Vaivoin pääsivät he tiheiden pensaiden lävitse ja louhikon ylitse hänen luoksensa, missä hän makasi tunnottomana verissään. Kuollut hän ei ollut, putousta lienevät pensaat melkoisesti pidättäneet.
Monet suuremmista puista olivat maahan sortuneet juuri niillä kohdin, joilla kuljimme. Ne muodostivat vuoria haaroista ja oksista, niin että meidän täytyi tunkeutua eteenpäin sivulla olevien pensaiden läpi ja siten usein tehdä suuria mutkia." Metsä vilisi eläimistä.
Välistä oli niin pimeä metsässä, etten nähnyt lukea, mitä kirjaani olin kirjoittanut. Kello 3.30 i.p. saavuimme erääsen leiripaikkaan, aivan uupuneina siitä työstä, joka meillä oli ollut kulkiessamme yhteenkasvaneiden pensaiden läpi ja raskaan ilman melkein tukehduttamina. Oi, jos saisi hengittää puuskauksenkaan vuori-ilmaa! "Vieläkin päivän vaivat metsässä ja pensaikoissa.
Paitsi niitä, jotka ovat viedyt sairaaloihin ja heitetyt hautoihin, on vielä *sellaisiakin, joita ei vielä ole löydetty*. Pensaiden taakse, korkeisiin ruispeltoihin tahi kaatuneiden puiden alle piiloutuneet, joita eivät terveyshoitokuntalaiset eivätkä haudankaivajat ole löytäneet, niille alkaa nyt kauhein kuolintaistelu, mikä useinkin kestää monia vuorokausia.
Niin kankeat ja kipeät kuin raajani olivatkin kuluneen päivän kolhuista ja saatuani juosta kilpaa kasakan hevosten kanssa, porhalsin minä tuulena pensaiden, kantojen ja louhien yli suoraan eteenpäin, umpimähkään yhä syvemmäs metsään. Eikä minun juoksuani ainakaan puku rasittanut.
Hyvästi nyt! Tule hyvissä ajoin! Hyvästi Katri! Kyllä tulen. Katri katosi puiden ja pensaiden taakse ja kohta sen jälkeen kuuli Niilo hänen heleän äänensä kaikuvan metsästä. Ptrui lehmäni, ptrui piikani, ptrui Mansikki, ptrui Mustikki, ptru ptru-u u-ui! Ptrui kotiin, ptrui syömään, ptrui juomaan, ptru ptru-u-u-ui.