Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mikä lienee heilläkin ollut, eivät olleet oikein entisensä laiset. Ei ollut kulunut kesä jättänyt tytöillekään mieluista muisteltavaa. Hannan mieli ei ollut, niinkuin ruustinna oli toivonut, vieraiden tulosta virkistynyt. Hän oli jo heti alussa vetäytynyt pois muiden seurasta ja eli omaa elämätään. Hänen ainoa ystävänsä oli Helanderin Maria. Sen kanssa hän istui sunnuntaisin heränneiden penkissä.
Ainoastaan silloin tällöin räpsäytteli pitkäripsisiä silmiään ja istua möllötti kirkon penkissä suuret kasvot saarnatuolia kohti.
Mutta ne olivat suloisia kyyneleitä, onnellisia kyyneleitä, jotka valuivat hänen kasvoillensa, ja niin hän istui penkissä kumarruksissaan saarnan loppuun asti. Vihdoin tuli molempien nuorten kauvan toivoma ja kaipaama hetki. Vanhemmat ja ystäviä seurassansa astuivat he alttarikehän eteen, jonka sisäpuolella vanha painaen oli valmiina yhdistämään heidät mieheksi ja vaimoksi.
Melkein etumaisessa penkissä istui Hemmolan Hemmo ja oli ilman syrjäkeinoitta saanut muutaman pisaran nujerretuksi, jota monikertaan sysäsi käsisyrjällä. Kappalainen huomasi sanankuulijainsa punaisista silmistä, että on hänen saarnansa saanut jo aikaan hengen liikutuksia, ja lopetti saarnan, luki synnintunnustuksen ja viimeksi synninpäästön.
Ne eivät olleet nyt katkeran mielen tuottamia kyyneliä, vaan ne olivat suloisen ijankaikkisuustunteen sulattamia, sydämiä puhdistavia, ihania kyyneleitä, joita jokahinen, niin vanha kun nuorikin, mielellään ja häpeämättä kantoi kasvoillaan. Piispa ikäänkuin jähmettyneenä istui kirkon penkissä koko saarnan ajan.
Hänestä näytti usein, että Antero katseli häntä surkutellen ja säälien, niinkuin olisi ajatellut: voi sinuakin! Vai eikö hän hänestä ehkä senkään vertaa välitä? Kerran oli hän istunut Helanderin Marian kanssa samassa penkissä.
Kului pitkät hetket, ettei Antero kuunnellut eikä seurannut, niinkuin oli päättänyt tehdä, vaan tapasi itsensä tarkastamassa kirkkoa ja kansaa. Ihmisiä tuli ja meni, koiria juoksenteli, välistä haukahdellenkin, käytäviä pitkin ulos ja sisään, lapset huusivat, ja Anteron penkissä keskusteli kaksi miestä puoliääneen kalansaaliista: Käytänkö teillä viime viikolla nuotalla?
Ennen oli tyhjä penkki eroittanut hänet kaikesta kunniallisesta väestä. Ja nyt tulemme naisten puolelle, jossa näemme kapteeni Jerlströmin rouvan ja tyttäret sekä pormestarittaren rehennellen istuvan ensi penkissä lyhyellä puolella, jossa penkissä myöskin ylhäiset naisvieraat saisivat paikkansa.
Sillä välin kapteeni Jerlströmistä alkoi tuntua, ettei hän sunnuntai toisensa jälkeen jaksanut istua samassa penkissä kirkossa kuin pormestari. Hän kumminkin antoi vuoden kulua, miettien keinoa, jonka hän ensi sopivassa tilaisuudessa aikoi esittää ja saada päätökseksi, ja joka lienee esiintynyt pormestarille hyvin odottamattomassa muodossa.
"Tuskinpa uskallan sanoa, sillä on paha toisia tuomita, mutta minusta tuntuu aina siltä kuin pappilan perhe paitsi pappi itse, koettaisi palvella kahta herraa; ymmärrätkö minua?" "Ymmärrän kyllä." "Pidänpä paljoa, paljoa enemmän metsästystarkastajan perheestä." "Missä olet heidät tavannut?" "Minä näen heidät kirkossa joka sunnuntai, istun mielelläni samassa penkissä kuin he."
Päivän Sana
Muut Etsivät