Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kyllä se aikoi repiä, mutta sitte se sattui näkemään sinut täällä, ja silloin se peljästyi. Hyvä. Menkää nyt takaisin äitienne luokse, älkääkä enää toiste karatko! Vasikat menivät noloina tiehensä, ja kanto jatkoi: Oikean käden etusormi! Jos minä voisin saada vähän ruokaa! sanoi Syyne. Minua palelee ja minun on niin nälkä. Uusi puhallus pilliin.
Hän ajatteli, kumma kyllä, usein neekerien tilaa ja suri heidän kohtaloansa. Eräänä päivänä hän puhui siitä isänsä kanssa. Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. Hän oli kutsunut Evan luokseen antaakseen hänelle erään ostamansa kipsikuvan. Mutta hän peljästyi nähdessään lapsen luonnottoman kirkkaat silmät ja hehkuvat posket. "Eva lemmikkini, kuinka voit?
Hän nousi vuodettaan pöyhimään ja aukaisi oven ottaakseen avaimen suulta pois, kun kuuli jonkun sieltä hiljaa tulevan pimeästä. Hän säikähti ja yritti huutamaan. Näki sitten, että se oli mies, ja peljästyi vielä enemmän. Hyi, herra siunaa, kuka siellä? Mitä te tahdotte? Mitä asiaa? Vastauksen asemesta tukeva käsi työnsi hänet kynnykseltä takaisin sisään.
Hän näki koko elämänsä ja asemansa kirkkaammin ja selvemmin kuin koskaan ennen tai myöhemminkään ja hän peljästyi. Nyt vasta tajusi Helena, että hänellä, jos tahtoi elää tuolla kaukana poissa, ei ollut mitään, ei kerrassaan mitään muuta valinnan varaa kuin joko muuttua yhdeksi heistä, heidän kaltaiseksensa, tahi tulla todella onnettomaksi.
Raskasta on pyytäminen, sen hyvin tiedän; mutta rohkaise nyt mielesi, poikani, onhan Jumala sanonut, että ihmisen pitää koettaman auttaa itseänsä". Huolestuneena katsoi Fredrik äitiinsä; usein oli heiltä leipää ennenkin puuttunut, mutta ei vielä milloinkaan ollut äiti noin puhunut. Hän peljästyi äitinsä kalpeutta ja alakuloisuutta.
Rouva Clare nykäytti tyytymättömästi olkapäitänsä ja läksi pois, kuin silloin juuri ilmoitettiin vieraita tulleen. Claren talossa kävi tuon tuostakin eräs sukulainen, kesk'ikäinen mies, jolla oli synkkä, vastenmielisyyttä herättävä muoto. Tuomo peljästyi, kuin ensi kerran näki hänet, sillä tuo muoto ja nuo synkät, arasti katselevat silmät olivat hänelle hyvinkin tutut.
Karlsefnin karjasta valloilleen päässyt vihainen sonni peljästytti alku-asukkaat pois. Mutta kolmen viikon päästä tulivat he jälleen, ja nyt syntyi tappelu. Karlsefni miehineen peljästyi kovin ja juoksi pakoon, asettuen kuitenkin puolustukseen, päästyänsä muutaman kallioryhmän suojaan.
Hän astui huoneesen ja sulki oven jälkeensä. Athos seisattui oven suuhun, viittaansa verhoutuneena ja hattu vedettynä alas kasvoille. Nähdessään tuon äänettömän olennon, joka oli yhtä liikkumaton kuin kuvapatsas, peljästyi mylady. Ken olette ja mitä tahdotte? huudahti hän. Ah, se on todellakin hän! mutisi Athos. Ja laskien viittansa alas ja kohottaen hattunsa kasvoiltaan hän astui esiin.
Vasikka oli poissa. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Syyne juoksi alas niitylle ja kysyi kellokkaalta, jonka tuli olla toisten poliisina. Kellokas kääntyi ja katsoi häneen nuhtelevasti, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: jos olet vasikkatäti, niin anna minulle takaisin punaisin lapseni! Syyne peljästyi. Hän haki niityltä, hän haki aidan ympäriltä, hän haki metsänrinteeltä, turhaan!
Gunhild luuli pääsneensä voitolle ja oli entistä iloisempi. Mutta hetken mentyä, tuli isä sisään. Silloin Gunhild peljästyi, sillä hän huomasi kohta, että isä oli vihoissaan. Ei vanhus monta sanaa lausunut; mutta selvää ja varmaa oli se, mitä hän puhui.
Päivän Sana
Muut Etsivät