United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
He tietävät, että siinä ei ole ainoatakaan sanaa totta ja sentään he kirjoittavat niin. *Rebekka*. Siinä on vielä muutakin. *Rebekka*. Huomaathan, että sillä tarkoitetaan minua. Rebekka, näin tekevät epärehelliset miehet. *Rebekka*. Niin, minusta he eivät ole Mortensgårdia paremmat. Täällä *tarvitaan* pelastusta. Kaikki mitä ihmiskunnassa on hyvää, menee turmioon, jos näin jatketaan.
Ja niin aloin rukoilla. Sain käsiini pienen kirjasen, joka käsitteli itsesaastutusta. Ja tässä kirjasessa sana, ettei itsesaastutuksen paheesta voi löytyä muuta pelastusta kuin harras rukous. Aloin hakea tämmöistä pelastusta rukouksen avulla. Mutta ei rukouskaan minua auttanut eikä pelastanut.
Mutta heille saattaa pian tulla järki-epäilys, sellainen silmän avautuminen, että kysyvät itseltään: »vaan onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain jonkun harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä.
Hän oli valinnut useampia tekstejä, jotka käsittelivät pelastusta: miten se juuri nyt oli välttämätön, miten ei saanut jättää käyttämättä silmänräpäystä, jolloin sielu kuulee Jumalan kehottavan äänen.
Mies katsoi vähän kummastellen ja kysyvästi minuun, kääntyi pois ja sanaakaan sanomatta meni tiehensä matkakumppanieni suureksi huviksi. Luultavasti hän ei koskaan ennen ollut kuullut sanaakaan sellaista kieltä. Matkakumppanejani se tästä lähtein usein huvitti; he ihmettelivät Suomen kielen voimaa ja, milloin vastuksia sattui, toivoivat he Suomen kielestä pelastusta.
"Polvistukaamme sitte yhdessä, rakas poikani", huudahti Bengt iloisena, "rukoilkaamme Jumalan hengeltä, että sydämesi saisi aueta Jeesukselle, että Hän saisi siinä sijaa ja vapahtaisi sinut kaikesta synnistä ja kätkisi sinut ijankaikkiseen elämään!" Hän polvistui pikku Svenin rinnalla ja rukoili liikuttavasti, sydämellisesti lapsensa pelastusta.
Kauvan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuului haavoittuneiden hätähuudot ja surkeat rukoukset. Sanoilla ei voi selittää, mitä se teki kuulian sydämmelle. Kaarlo puri huuliaan vihasta ja kuiskasi majurille, jonka kasvot olivat kylmän hien väreissä: Nuo roistot ... Minä annan heille palkkansa, jahka vaan tänne ehtivät... Suokoon Jumala sinulle voiman ja meille pelastusta! rukoili majuri.
Varmuus olisi tosin ollut parempi kuin tämä kauhea epätieto, tämä tuskallinen riippuminen toivon ja pelon vaiheella, mutta eikö voinut aina pelastusta toivoa niinkauan kuin päätös vielä oli tekemättä?
Torger painautui kovasti seinää vastaan ja rukoili hädässään pelastusta ne tulivat yhä ahdistaen hänen päällensä silloin hän äkkiä kuuli kirkonkellon soivan, vuori halkesi, päivä tulvasi sisään, peikot kalpenivat, ja vuoren-aukeamassa seisoi nuori tyttö. Torger tunsi sen, se oli Kari, ja hän se soitti kirkonkelloa. Samassa puistatti häntä niin, että hän hieroi silmiänsä, oliko hän nähnyt unta?
Mutta tämä lapsi oli kehoittamatta ja vapaehtoisesti tarjonnut hänelle apua ja pelastusta. Se näytti inhoavan niitä pahatöitä, joiden todistajaksi häntä pakoitettiin ja tahtoi paeta hänen kanssansa. Mutta tämä kauhea inkvisitioni luki jo niin monta uhria; miks'ei tuo hyvä poika ollut ennen paennut? Miksi tahtoi hän niin monista onnettomista ainoasti häntä pelastaa?