Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vasta illallispöydässä, teetä juodessa, Johannes alkoi jälleen voida seurata mitä juteltiin, ja kun hän huomasi, että Alina on itsepäisesti vaiti, rupesi hän sitä peittääkseen epäluonnollisen puheliaaksi. Heti illallisen jälkeen Alina katosi ja Johannes tuli taas hajamieliseksi ja alkoi nyppiä viiksiään.
Reinhold ensin ällistyi, sitten veti silmäkulmat yhteen ja nosti päänsä. Helena, minun täytyy sanoa sinulle, että sinä olet aikalailla oikullinen olento! Minä en pidä siitä. Helena pani molemmat kätensä suulleen, peittääkseen sen vapisemista ja kyyneleiden täyttäessä silmät sai sanotuksi: Niin minä olen. En mitään sille voi. Reinhold, meidän yhtymisestämme ei voi koskaan mitään tulla, ei koskaan.
Svenin anteeksipyyntöön ei hän ensin vastannut mitään, vaan kääntyi jyrkästi poispäin, ikäänkuin jotain peittääkseen. Sitten astui hän nopeasti Svenin luo, sulki hänet kiihkeästi syliinsä ja sanoi äänellä, jossa Svenin korva erotti tukahutettujen kyynelten värinää: "Rakas poikani, sydämestäni annan sinulle anteeksi.
Ja jos niin oli, eikö ollut luultavaa, että tuo valheellinen kavaltaja oli keksinyt sen peittääkseen siten jonkun uuden kavaluuden kenties hän tahtoi viekoitella Isabellan pois piispan turvista?
Anna, joka tuskin vielä oli tointunut edellisestä hämmästyksestään, tunsi itsensä loukatuksi miehensä sanojen ja etenkin hänen katsantonsa ja äänensä nuhteesta. Peittääkseen kiusallista hätäytymistään tekeytyi hän uhkamieliseksi ja vastasi jäykästi: "Olisit huutanut Liisaa, ja nuhdellut häntä, jonka huostaan olin lapsen jättänyt." Miehensä katsoi häneen pitkään.
Niin, hän melkein nauroi, hänen silmänsä loistivat veitikkamaisesti ja hän piti nenäliinaa suunsa edessä peittääkseen suupielien petollista värähtelemistä. Jumala häntä siunatkoon tuosta teeskentelemättömän lapsellisuuden ilmauksesta. Ei siis mitään teennäistä vakavuutta, vaan ihan lapsellinen tunne, että oli niin hauskaa kuulla luettavan nimeään noin juhlallisesti kirkossa.
"Aivan niin kuin tiesit minun tahtovani; näes, minua aina on suututtanut nähdessäni, miten talonpojat maalaavat huonekalunsa vaaleansinisiksi ja punaisiksi ikään kuin likaa peittääkseen tai kun olen nähnyt tuvassa petsattuja tuoleja ja koreita akkuna verhoja; sillä silloin tietää varmaan sen olevan hyljätyn huoneen, jossa ei kukaan asu." "Ja joka tulee homeelta."
Pyhä tunne täytti hänen kokonansa. Taas veti hän tummanpunaisen esiripun eteensä, ikäänkun hämärän harsolla kainosti peittääkseen ruumistaan omilta silmiltään. "Enpä olekaan yksinäni!" kuiski hän. "Sinä näet minun; sinä varjelet orpoa!" Laski sitte vapisevat kätensä ristiin kasvoilleen, ja äänetön rukous liikutteli hiljaa polvistuneen huulia tumman purppuran varjossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät