United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte etempänä merellä oli jo väljempää. Suuntasin matkani erääseen saareen, jonka toinen pää näytti asumattomalta. Siinä oli kallion suojassa viehättävä lahdelma, johon teki mieleni laskea. Pehmyt nurmikko hymyilevän lahden pohjassa houkutteli syliinsä. Mutta ennenkuin pääsin rantaan asti, ilmestyi rannalle hyvinvoipa herrasmies ja tuikealla äänellä ilmoitti, ettei ole luvallista nousta maihin.
"Hiljaa, hiljaa", vastasi Kirsti, sulkien sormillaan lapsen suun. Raapiminen kävi nyt kovemmaksi, kun pehmyt lumi oli pois kaavittu ja uteliaat kynnet pääsivät tuoheen käsiksi. Sitten se lakkasi. Sekunnin tai parin äänettömyyden jälkeen kuului kuin kova puhallus, ikäänkuin tupaan pyrkijä olisi sieraimistaan puhaltanut lunta ja kylmyyttä.
SOTAMIES. Ylevä päämies, kuollut Timon on Ja haudattuna meren rantaan aivan. Tää hautakiven' oli kirjoitus, Sen painoin vahaan, jonka pehmyt leima Mun, oppimattoman, nyt tulkki olkoon.
Hänen tuoksuvat kiharansahan koskettivat hänen poskiinsa, hänen hieno, pehmyt kätensähän lepäsi hänen kädessänsä, hänen lämmin suudelmanahan hurmasi häntä. Nyt oli hän aivan valveilla. Hän oli kerran nähnyt unta, mutta se oli ilkeää unta.
Kyllä kuulin mieki kurja Sen pahan kukon parunnan, Vaan en voiuut vielä nosta, Enkä haikennut havata; Uni petti, vuoe voitti, Petti pehmyt päänalainen, Nuori sulhonen nukutti, Käsivarsin vaivutteli. Kauan maata annettu.
Se on piehtaroinut puhtaassa hangessa, lämmin aurinko on sitä lauhduttanut, ja nyt se huljuu hyväillen rinnan kehyksissä, niinkuin pehmyt vetonen makeasta lähteestä. Ei kuulu hiiskahdustakaan tänne ylös. Kerran kuusikon sisästä tikan vihellys ja toisen kerran tiaisen terästiuku. Taikka pudota lupsahtaa petäjän oksalta lumiharkko hankeen, uppoo sinne, ja painunut oksa ponnahtaa suoraksi.
ANTONIUS. Idäss' on vuode pehmyt; sua kiitän, Ett', ennen aikomaani, tänne jouduin; Ma kostuin siitä. CAESAR. Viime näkemästä Sin' olet muuttunut. POMPEJUS. Mit' otsalleni Lukuja laskenut lie kova onni, En tiedä lain; mut poveen ei se pääse Sydäntä valtaamaan. LEPIDUS. No, tervetullut! POMPEJUS. Niin toivon, Lepidus. Siis kaikki selvää. Mut välikirja tehtäköön, ja siihen Sinetit alle.
Katso täällä raatavaa, vanhaa, köyhää äitiäsi, isääsi, jonka täytyy tehdä työtä, veljeäsi, joka lähtee sotaan ja kenties kuolee siellä, ja sinua! Sinun ei täällä köyhässä kodissammekaan tarvitse muuta tehdä, kuin nukkua ja viettää hyviä päiviä. Katso, eikö vyö sulavasti kierrä solakkaa varttasi, jota saa käsiinsä mahtumaan? Etkö ole hieno ja pehmyt, kuni kuohkein untuva?
»Pehmyt pee», sanoi äiti omituisella äänellä, vaan ei ollenkaan vihaisella, niin että Aukusti avasi silmänsä. Mutta voi kauhistusta!
Kivi pehmyt on kuin vaha, tribuuni Kovempi kiveä; on vaiti kivi, Ei ketään loukkaa, mutta tribuunit Kielellään ihmisiltä hengen vievät. LUCIUS. Vapautan kuolemasta veljeni; Siit' yrityksest' ovat tuomarit jo Ikuiseen maanpakoon mun tuominneet. TITUS. Oi, onnellinen! Sehän ystävyyttä! Hupero, etkö huomaa, että Rooma Vain erämaa on, täynnä tiikereitä?