Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minäkö hyvä? sanoi Katjusha kyynelien läpi ja surullinen hymy valaisi hänen kasvojaan. Katjusha irroittihe mielenliikutuksesta ja rauhallisesti kertoi mitä tiesi: Kryiltsof oli heikontunut matkalla ja oli heti sijoitettu sairashuoneeseen. Maria Pavlovna oli ollut hyvin levoton, oli pyrkinyt lasarettiin sairaanhoitajaksi, mutta häntä ei päästetty.
Rantseva oli rumanlainen, nuori nainen, viisas ja lempeä ilme kasvoissa, joilla oli se ominaisuus, että ne hänen hymyillessään yhtäkkiä muuttuivat iloisiksi, reippaiksi ja lumoaviksi; tämmöisellä hymyllä hän nyt vastaanotti Nehljudofin. Ja me kun luulimme, että olette jo perin palanneet takasin Venäjälle, sanoi hän. Täällä oli myöskin, varjossa, sinnemmäisessä nurkassa, Maria Pavlovna.
Kristus on noussut! sanoi Matrjona Pavlovna päätänsä kallistaen ja hymyillen, äänellä, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia, ja pyyhittyään suunsa mykkyrään kierretyllä nenäliinalla, lähestyi häntä huulet ojona. On totisesti noussut, vastasi Nehljudof suudellen. Hän katsahti Katjushaan. Katjusha sävähti punaseksi ja samassa hetkessä lähestyi häntä.
Mitäs Masha siellä tekee? kysyi hän osoittaen päällään siihen nurkkaan päin, jossa Maria Pavlovna oli. Kampaa ottotyttöänsä, sanoi Rantseva. Kunhan ei vaan syöpäläisiä meidän päällemme päästäisi? sanoi Kryiltsof. Ei, ei, kyllä minä tarkasti. Nyt hän on puhdas, sanoi Maria Pavlovna. Ottakaa hänet nyt, sanoi hän Rantsevalle. Minä menen Katjaa auttamaan. Ja tuon Kryiltsofille vaipan.
Mutta minä tiedän että jos rakkaus tarkoittaa jotakin erikoisesti, niin sen pohjalla on välttämättä sittenkin jotakin likaista... Niinkuin esimerkiksi Novodvorofin rakkaudessa Grabetsiin. Maria Pavlovna joutui näin syrjäpoluille, kun pääsi omaan lempiaineeseensa. Niin, mutta mitä minun nyt on tekeminen? kysyi Nehljudof. Luullakseni on parasta että sanotte hänelle.
Herra upseeri, antakaa minun kantaa lasta. Sotamies pysähtyi. Kuka sinä olet? kysyi upseeri. Minä olen valtiollinen. Hän katsahti Maria Pavlovnaan vaijeten, ikäänkuin olisi jotain punninnut. Minulle se on yhdentekevää, kantakaa jos tahdotte. Kyllä teidän kelpaa sääliä, mutta kuka vastaa karkulaisista? Kuinka hän karkuun pääsisi tyttö sylissä? sanoi Maria Pavlovna.
Keskellä seisoi ylimystö: tilanomistaja vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi, telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylänvanhin kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa, poimutetussa liivissä, vyötettynä sinisellä nauhalla, punanen rusetti mustassa tukassa.
Siinähän on pappakin, kuului äkkiä kimakka lapsen ääni ja valkotukkainen pää kohosi Rantsevan takaa, joka yhdessä Maria Pavlovnan ja Katjushan kanssa ompeli tytölle uutta pukua Rantsevan uhraamasta hameesta. Minä, minähän se olen, sanoi vanki leppeästi. Hyvä sen on täällä olla, sanoi Maria Pavlovna osaa ottavalla kärsimyksellä katsoen vangin pahaksi lyötyihin kasvoihin. Jättäkää se vaan tänne.
Johan olen sanonut sinulle, koira, ettei se ole minun, ärjyi toinen. Mene helvettiin, saatana, kähisi toinen. Nyt tuli Maria Pavlovna ulos käytävään. Mikä selvä tässä tulee, sanoi hän, tulkaahan tänne, täällä on vaan Vera. Ja hän meni edellä viereisestä ovesta, joka vei pienen pieneen, nähtävästi yksinäiseen koppiin, joka oli nyt annettu valtiollisten naisten heteille.
Kolmannessa heinien ja tyynyjen päällä makasi Kryiltsof. Hänen vieressään istui Maria Pavlovna. Nehljudof käski kyytimiehen pysäyttämään Kryiltsofin kohdalle ja meni tämän luo. Juopunut sotamies huitoi Nehljudofille kädellään; mutta Nehljudof ei välittänyt siitä, vaan meni vankkurin luo ja pidellen sen laidasta kulki sen rinnalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät