Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
»No niin», sanoi Pavillon, »samaa juuri nuori neito itsekin virkkoi Mabel muorille; ja tosiaankin soisin, että olisitte nähnyt miten puna lensi hänen poskillensa, kun hän sen sanoi maitotyttö, joka on luistellut jäistä tuulta vastaan puolen peninkulman matkan kaupunkiin, olisi kuin lilja häneen verraten enpä kummeksi tosiaankaan, että Mabel muori rukka on hiukan mustasukkainen.»
»Se taitaa olla vaikeata», sanoi Pavillon, »sillä nuo lanzknecht-roistot ovat oikeita piruja ottamaan selvää tytöistä. Mutta koetanpa tehdä minkä voin. Mennään toiseen huoneeseen, niin voimme neuvotella siellä.
»Se olisi synti ja häpeä vielä päälle päätteeksi», virkkoi Peterkin, hyväntahtoinen joskin itserakas flanderilainen; ja näin puhuessaan hän pyyhkäisi silmiään hihansa suulla. »Olkoon hän sitten olevinaan tyttäreni», sanoi Pavillon, »mutta peittäköön kasvonsa tarkasti mustalla silkkihuivillaan.
Hän sekaantui siis rohkeasti puheeseen niinkuin mies, jolla on oikeus ottaa osaa neuvotteluun. »Minua hävettää, mynheer Pavillon», sanoi hän, »kun näen teidän epäröivän mitä tässä tilaisuudessa on tehtävä. Menkää rohkeasti Wilhelm de la Marck'in eteen ja vaatikaa että te, teidän alipäällikkönne, knaappinne sekä tyttärenne pääsevät vapaasti ulos linnasta.
Tiedämmehän me, että kunnon pyhän Paul'in kreivi, joka mainitussa paikassa nyt majailee, pitää meidän puoltamme.» »Niin totta kuin elän», sanoi Qventin, »te olette erehtyneet en minä tiedä mitään pyhästä Paul'ista.» »No, emmehän me tutkistelekaan teitä», virkkoi porvari, »mutta kuulkaas sallikaa minun kuiskata teidän korvaanne minun nimeni on Pavillon.»
Kas tässä, suloinen neito, käärikää päänne tähän huntuun», kaikellaisia naisten vaatekappaleita oli hajallaan huoneessa »ja olkaa hyvässä toivossa, sillä muutamien minuuttien perästä me olemme vapaat ja hyvässä turvassa. Jalo herra», lisäsi hän Pavillon'in puoleen kääntyen, lähtekää nyt matkaan.» »Malttakaa malttakaa silmänräpäys vielä», virkkoi Pavillon. »Minä aavistan pahaa!
»Onko Isabella neiti jo tullut ulos kamaristaan?» kysyi nuorukainen jatkaen pukeutumistaan vielä suuremmalla kiireellä. »On», vastasi Pavillon, »ja hän ikävöitsee teitä hartaasti, jotta tulisi päätetyksi mitä tietä te jatkatte matkaanne koska teidän molempien mieli tekee lähteä. Mutta tottahan te, toivoakseni, ensin kuitenkin haukkaatte aamiaispalan?»
Olen Lüttich'in pormestari Pavillon! Jos te olette meidän miehiä, teen teidät rikkaaksi jos vihollinen, niin otan teidät turviini. Mutta älkää älkää vaan jättäkö minua tänne kuolemaan niinkuin kuristettua sikaa!»
»Mitä se asia minuun kuuluu, herra Pavillon?» kysyi Qventin. »No, eihän muuta vain luulisin siinäkin olevan teille vakuutuksen, että olen luotettava mies. Ja täällä on virkaveljeni Rouslaer myöskin.» Rouslaer lähestyi lihava raatimies, jonka pulska vatsa, aivankuin »muuripässi» järkähdytti väentungoksen edestänsä.
Ja häpeä on nähdä kuinka pahoin he ovat pidelleet piispa vanhusta.» »Sitä en salli, Peterkin», sanoi Pavillon kuohahtaen; »minä vihasin hiippaa, vaan en päätä hiipan alla. Meitä on kymmenen yhtä vastaan kentällä, Peterkin, emme me salli tuommoista käytöstä.» »Peterkin», sanoi Pavillon, »parasta että heti paikalla palaamme kaupunkiin. En tahdo kauemmin viipyä täällä Schönwald'issa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät