Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Nyt sitävastoin, kun olen joutunut veljenne epäsuosioon, ja hän on vapauttanut meidät molemmat seurustelemasta kanssansa, ei mikään estä minua sanomasta teidät tervetulleeksi muiden vierasteni joukkoon. Olette tapaava siellä sisarenne paroonitar Clairfeldin.
Vai mitä sanoo herra rovasti? TULLINHOITAJAN ROUVA. Mutta minä olen tykkänään unohtanut kysyä, kuinka rovastinna voi? ROVASTI. Kiitos, asianhaarain mukaan, he, he, he! PAROONITAR. Kuinka mones se on en muista oikein ? ROVASTI. Puuttuu vielä yksi tusinasta, luvallanne. PAROONITAR. Niin, pikku ystävämme täällä on todellakin nähnyt liian paljon vaivaa meidän tähtemme.
TULLINHOITAJA. No, katsos perhana! TULLINHOITAJAN ROUVA. Ei, tämä on toden totta loukkaavata! LAURA. Hyvä herrasväki, vähän virvoketta! Olkaa niin hyvät! JANNE. Niin, olkaa niin hyvät! Nyt olet taas juonut enemmän kuin kestät. PAROONI. Ke-kest Ei, mutta minua on nyljetty hä-hä-hävyttömästi ny-nyljetty. PAROONITAR. Ole nyt hiljaa ja istu tuohon, minä laitan kauluksesi.
Mutta tuskin oli kreivi istahtanut, kun lehvät keskeltä jakautuivat ja siellä sisällä seisoi hänen vanhin tyttärensä, paroonitar Louise, isoäitinsä, kreivitär Eevan muinoisessa puvussa prinsessa Ulriika Eleonooran hovinaisena.
Hän piti tarpeettomana antautua heti tämän pojan valtaan ja oli sentähden sanonut tahtovansa sukulaisensa, paroonitar de Lowiczin suosituksesta hankkia hänelle paikan. Mutta hillityllä innolla tarkasteli ja tutki hän poikaa ja oli ihastunut nähdessään tämän olevan vahva ja tarmokas, kasvot ankarat ja niissä pari peloittavaa silmää, jotka ennustivat kostajaa.
Aina portaille asti saattoi Morangen herrasväki paroonitar de Lowiczia, eivätkä he keksineet sanoja, joilla olisivat voineet ilmaista kiitollisuutensa tuolle heidän itsensä tavoittamalle ylellisyydelle, joka oli tullut noutamaan heidän tyttärensä. Kun he olivat sulkeneet eteisen oven, hyökkäsi Valérie palkongille huudahtaen: "Mennään katsomaan, kun he menevät!"
Tyttö istui siinä mielipuolena ilosta, ja äiti rehenteli ylpeydestä sekä puhui lakkaamatta. "Oo, rouva paroonitar, te yllätätte meidät, te hemmoittelette pienokaisen pilalle. Mutta eihän hän ole puettukaan vielä, ja meidän täytyy pyytää teidän odottamaan silmänräpäyksen. Kas niin, tule nyt heti, niin minä autan sinua. Kymmenen minuuttia, sen minä lupaan, ainoastaan kymmenen minuuttia!"
Appel, rouva Letizia Davrilo, rouva paroonitar Emilia Koralinski! Luigi valmisti keveän illallisen jääpunssia, leivoksia, voileipiä, hedelmiä, liköörejä, makeisia, paperosseja ja sikareja mitä kukin halusi. Rouva Koralinski otti heti vahvan havannan mitä rouva Appel paheksui, pysyen itse edelleen hienon maailman naisena ja tarjoten Adelsvärdille kolme sormea.
Luuletteko te, paroonitar, että meidän tehtävänämme on ihmisten rauhan ylläpitäminen? Se olisi totisesti ihana tehtävä, mutta aivan mahdoton täyttää. Meidän tehtävämme on valtioittemme ja hallitsijasukujemme hyödyn valvominen, maan kunnian suojeleminen, jokaisen häpeän kostaminen, joka sitä kohtaa
Lääkärinä olen tosin sangen usein tilaisuudessa tekemään tuttavuutta tuon vihollisemme kanssa, mutta minä en sitä koskaan ajattele. Onhan hän vielä niin kovin kaukana noin nuorten ja terveiden ihmisten luota, kuin te olette. Mitä nuoruus ja terveys hyödyttävät sotilasta? Antakaa tuollaisten synkkien ajatusten haihtua mielestänne, paroonitar, eihän nyt ole sotaa kuuluvissakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät