United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Esterin mummolla oli myöskin ensi aikoina yllin kyllä tekemistä tästä pikku pojasta, joka heti ensi aamuna herättyään kiljui sokurileipää ja tiuskuen pyysi kullattua piiskaansa, lyödäkseen sillä hevosia. Ja kun ei saanut, mitä tahtoi, kiljui ja parkui hän yhtä päätä, kunnes taas nukkui. Mutta tulipa siitä muutos vähitellen.
»Pidetään, pidetään!» parkui setäni. »Elkäämme vuodattako verta.» »Niinkuin tahdotte», vastasi Alan, »se on kalliimpi.» »Kalliimpi?» huudahti Ebenezer. »Tahraisitteko kätenne rikoksella?» »Joutavia!» tuumi Alan. »Kumpikin on rikos, jos siitä puhe tulee! Mutta tappaminen on helpompi, nopeampi ja varmempi. Pojan pitäminen on hankala juttu, hankala, mutkikas seikka.»
Lapsi parkui, niinkuin olisi se onneton olento tahtonut huutaa Akselinpojan laupeutta avuksensa, mutta hänen sydämensä oli liiaksi surulla raskautettu, että siellä olisi ollut sijaa muiden kärsimisille. Kuitenkin heitti hän muutamia kultakappaleita pöydälle ja lupasi vanhuksille joka vuosi saman verran, jos he lapsen huolella hoitaisivat, jonka jälkeen hän riensi ulos haeskelemisiansa jatkamaan.
Hän oli seisonut syrjemmällä ja kuullut koko keskustelun. Kamarineiti vetäytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen jalkain juureen. Sitte hän äkisti heittäytyi lattialle, itki ja parkui ääneen. Ofelia riensi huoneeseen, nosti hänet lattialta ja koetti saada vaikenemaan, mutta turhaan. "Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut hänen kanssaan!" "Rauhoitu, hyvä lapsi", pyysi Ofelia.
Me tapasimme erakon ravintolan karjapihalla. Hän seisoi siellä, kasvoillaan melkein sama unennäkijän ilme kuin äsken kirkon edustalla. Vaimo parka tarttui hänen käteensä tahtoen suudella sitä. Menkää puhumaan hänelle, että hänen on mentävä ... teitä hän kuulee ... minä rukoilen teitä! En voi sitä tehdä ... en voi sitä tehdä. Te ette saa antaa heidän ampua häntä! hän melkein parkui.
Lapsi oli syntynyt vähän ennen juhannusta ja jo saman päivän iltana isä ja äiti hänet yhdessä ristivät "Teppo Ensioksi". Se oli siis poikalapsi. Se huusi ja parkui kuin kuristusnuora kurkussa. Mutta äidin ja isän mielestä oli itku kuin taivaallista musiikkia. Näethän, isä Ensio, että se on terve, sanoi Ester poikaansa hänelle näyttäen. Terve sen täytyy olla, vastasi isä nauraen.
Täällä lienee otettu koville näinä aikoina, koska lapsetkin ovat oppineet puremaan kuin kissat. Poika parkui vain edelleen täyttä kurkkua. Tukitko suusi, nulikka! ärjäisi laivuri taas naurahtaen, otti valkoisen nisuisen laivakorpun ja piti sitä pojan silmäin edessä.
Eräs valkotukkainen pieni poika hyppäsi keskikadulle, peljästyi hevosta ja kaatui. Hevonen meni ohitse, mutta poika jäi vatsalleen hiekkaan ja huusi minkä jaksoi. Toiset, suuremmat, seisoivat syrjässä ja katselivat. »Mitä sinä siellä, kah. Tule pois.» Mutta eihän se; siinä vaan kelloitti ja parkui. Hanna kantoi hänet heidän luokseen.
Hän makasi maassa väänteissä ja parkui surkeasti. Näin vietettiin sangen vaikea aika, siksi kun vilpas ilta toi jonkunlaista virvoitusta. Nyt sattui sinne myös pari vaimoa kaupungista, jotka janoisille matkalaisille jakoivat vesivaroistansa. Se vesi tosin oli jokseenkin sokaista, mutta maistoi kuitenkin paremmalta kuin paras nektari. Näin jaksettiin sitten kulkea loppumatka kaupungille saakka.
Luulisinpa ettei hänellä ole ketään läheisempää kenenkä nimen saisi." "Hänen nimensä on oleva Tekla Aurelia Falk-Rasmussen, kirjoitettuna väliviivan kanssa," virkkoi äiti ja vaipui väsyneenä takaisin patjoille. Mutta pikku Tekla tahi Olina, tahikka mikä hänen nimeksensä nyt tulisikaan, parkui parkumistaan ja häiritsi siten väittelyä.