Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Onneton, alkoi nyt toinen pappismies, joka tähän asti oli muiden mukana häärinyt tunnottoman Svenoniuksen ääressä häntä vaalimassa; onneton, sinä olet...
Vähän suuttuen isännän jyrkkiin sanoihin ja siihen kiertelevään tapaan, jolla isäntä vastasi hänen kysymykseensä, muistutti pappismies isäntää hänen velvollisuudestaan antaa matkamiehelle hevosta, kun hevonen oli saatavissa, ja käski häntä paikalla ryhtymään tarpeellisiin toimiin matkaa varten.
Silloin tuli v. 1630 muutamassa siirtolaislaivassa Bostoniin eräs nuori pappismies, Roger Williams. Hänenkin oli täytynyt jättää isänmaansa uskonnollisen vapaamielisyytensä tähden, ja hän toivoi nyt Uudessa maailmassa saavansa ajatella ja saarnata täydellistä omantunnon-vapautta. Mutta Williams erehtyi.
Siitä eivät veljet niinkään vähän ylpeilleet. Ei tapahtunut joka päivä, että pappismies kiitti maallikkosaarnaajaa. Hans Nilsen'in oli lähteminen parin päivän perästä niin pian kuin vanhimmat olivat kirjoittaneet kirjeet, jotka hänen piti viedä muassaan, sekä sittenkuin ne kirjat ja kirjaset olivat järjestetyt, joita hänen piti jakaa rahvaalle matkallansa.
»Kuolleesta kärpäsestä», lisäsi muuan pappismies, »voi apteekkarin voide saada pahan haisun.» »Arvoisa kirkkoherra», virkkoi kapteeni Dalgetty »sen hyvän avun tähden, joka minulle siitä tulee, annan vertauksenne törkeyden anteeksi. Samaten en tahdo pahaksi panna sitä halveksivaa nimitystä 'mies, jota tuo punalakkinen herra niin epäkohteliaasti on minusta käyttänyt.
"Tuolla, sir," sanoi hän, "oli Lime-Tree Lodge kymmenen vuotta takaperin." Toinen paikka oli saavutettu ja taas Ilman Menestyksettä. Yksi mahdollisuus oli kuitenkin vielä jälillä. Herra Harker, pappismies, joka muitten muassa hänkin oli antanut tietoja rouva Milleristä, ei vielä ollut tavoitettuna.
Hän on tämän verkon kutonut, hän ja tuo kunnoton pappismies, inhottava Balue. Jos vain pääsen tästä pulasta, niin repäisen kardinaalinhatun hänen päästänsä, vaikkapa kaikki hänen hiuksensa samassa irtaantuisivat!
Eipä ollutkaan Heikki ainoastaan ankara pappismies, joksi Eevi alussa häntä oli luullut. Hän oli tosin itsekieltäymyksessä sankari ja saarnoissaan papeista parhain, mutta hänellä oli myöskin tavallisia inhimillisiä tunteita, vieläpä tulisia ja voimakkaita. Hän oli köyhästä kodista, köyhien vanhempien ainoa ilo. Vaikeudet voittaen oli hän pienestä pitäen opin tiellä eteenpäin ponnistellut.
Mitä merkitsi se, että ruhtinas, joka oli kruunattava, oli heikko raukka, ja että juhlatoimituksen toimittaja oli huonomaineinen pappismies. Orléansin neitsyt, hän oli uudestisyntynyt Ranska, ja hän seisoi kuninkaan vieressä.
Mua palvelet! Mua palvelet! Hei! hei! kun tähän tulee säestys lisäksi, saadaanpa nähdä, herrat juonittelijat, enkö tiedä, mitä sanon. Tuo mies ei ole minulle outo. FIGARO. Eipä se olekaan mikään pappismies! Tuo kopea ja ylhäinen ulkomuoto... KREIVI. Tuo törkeä ryhti... FIGARO. En erehdykään; se on kreivi Almaviva. KREIVI. Minä luulen, että se on tuo Figaro veijari!
Päivän Sana
Muut Etsivät