Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Nyt on usko upotettu epäilykseen elämässä; ei nyt wiekkaan waimon miestä luulla lasten isäksi. Ei nyt luulla luiskaria wirassansa wakaiseksi, totiseksi Tuomaria, eikä Pappia pyhäksi. Sielun paimen siunattawa kandoi muinen pitkän kaawun, ett'ei ensingän näkynyt suden händä häily vainen; mutta nyt on liewe lyhyt, lyhyt saarnakin suloinen.
No niin, voisi kyllä tapahtua, ja silloin olisi hyvä puhutella pappia. Välittikö muorin neiti papista? Ei suinkaan, hän oli maailmallinen viime hetkeen asti, hän; mutta minä tahtoisin sentäänkin. Oh, se vaan maksaisi.
Tuo tavattomuus äänessä teki vaikutuksensa, tyttö meni. Antti Pietari, lähin naapuri, tuli, ja häntä pyysi akka seuraavana päivänä menemään pappia hakemaan. Oli seuraava päivä iltapuoleen. Ei ketään muuta, kuin pappi ja akka, ollut tuossa puoli pimeässä mökissä. Pappi puhui hiljaa, mutta voimakkailla sanoilla tuolle sairaalle.
Oli vaan mielessäni muorin pelastus taudin kourista, jonka eteen olin valmis uhraamaan kaikki voimani ja niin kuin tuulispää olin minä pian keskellä kirkonkylää. Mutta siinä alkokin tehtävän vaikeus ilmestyä. Minä näet en tietänyt, mikä noista kymmenistä taloista oli pappila. Olinpa totta niinkin ensi kertaa pappia kyydissä, eli oikeammin pappilan haussa.
Miettikäät hyvin! Hyvästi, Swartin emäntä!" "Hyvästi, herra pastori! Niin, se on kyllä totta se on nyt niinkuin se on ja minun ukkoni ei pidä lukua mistään. Ei hän koskaan sanaakaan sano". Ja Swartin emäntä niiasi niin syvään kuin voi ja seurasi pappia ovelle. "Hyvästi, herra pastori!" Tuskin oli pappi ehtinyt pois, ennenkuin eukko rupesi vihoissaan astumaan edes takaisin lattialla.
Ville ei mitenkään kiihtynyt, mutta ei myöskään ollut ensin huomaavinaan miehen kädestä juoksevaa verta. Sanoi vain: »Enkö minä jo sanonut teille, etten ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ja vielä yhtäaikaa ryhtyvät, niinkuin pyhäjärveläiset pappiinsa.» Villellä näkyi olevan sananlaskuja melkein joka pitäjästä. Minun täytyi nyt uhrata nenäliinani ja sitoa miehen haava.
Paikka, jossa asumme, on Eisenach, ja minun mielestäni se on kaunis paikka. Mutta kun en ole nähnyt mitään muuta kaupunkia, minä en voi sitä varsin sanoa. Täällä löytyy yhdeksän mies- ja naisluostaria; St. Elisabet on perustanut useat niistä. Ja täällä on minä en tiedä kuinka monta pappia.
Venäläinen, joka tätä meille kertoi, lisäsi ettei koskaan ole heillä ollut niin kelvollista pappia kuin nykyinen. Vaikka kristin-uskoa kaikkialla siellä tunnustetaan valtio-uskonnoksi, niin kuuluu noita-usko paikoittain olevan vielä täydessä kukoistuksessa.
»Mutta jos minä olen vallankumouksellinen enkä mitään pappia, en vihkimistä enkä kuulutuksia tunnusta, niin mitä semmoisissa oloissa naimisiin meneminen merkitsee? Kuinka voin minä »mennä» naimisiin, jos se meneminen merkitsee juuri kuulutuksia ja vihkimistä? Ei. Vaan minä olen jo naimisissa. Niin juuri, siitä silloisesta hetkestä saakka me olemme sinun kanssasi naimisissa, Kerttu!
Mustin juuri siinä teerevänä istuessa, Sankun murahdellessa ja talonväen hiljaisia kotiaskareitaan toimitellessa ajaa karauttaa kartanolle Hovin herra parhaalla oriillaan. Pappia! huutaa hän jo kaukaa. Pappia! Rouva kuolee! Onko rovasti kotona? Tuokiossa on talonväki siinä hänen rekensä ympärillä. Näkyy heti, että leikki on kaukana. Orhi on vaahdossa, Hovin herra kuohuksissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät