Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Koira sulle papiksi!" saarnasi Olli. "Ammuitpa sinäkin minua salapaikasta", väitti Jussi. "Ammuin kyllä. Salapaikasta sen tähden kun tiedän, että olet kurja tarkka-ampuja ja olisit voinut ampua minun kuoliaaksi. Kuka sitte olisi pelastanut murhaesineesi hengen?
Ja sinä, Vuorela, mitä sinä siihen sanot? En rupea häntä väkisin täällä pitämään; olen ajatellut, että lukekoon papiksi! Hm, pani rovasti; papiksi. Ja onko pojalla juuri papiksi halua? Rovasti oli siis unohtanut, että kerran oli itse samaa puhunut. Sitä kysymystä ei Vuorelan isäntä ymmärtänyt.
Kun sentähden Johannes nyt yhtäkkiä nousi seisaallensa ja sanoi: minä rupean papiksi, hämmästytti tämä Henrikiä ja äitiä ennenkaikkea siitä syystä, että se oli niinkuin hän olisi yhtäkkiä ruvennut puhumaan Jumalasta, josta he eivät koskaan ääneen puhuneet.
Ylioppilaista toinen oli jo päässyt papiksi kaukaiselle Pohjanmaalle, vaan nuorempi tuli vielä säännöllisesti talveksi Helsingin Punavuorille, josta hän yhtä säännöllisesti kesäksi poistui, matkustaen maalle saarnaamisella ja lasten opetuksella ansaitsemaan.
Ja sinulla näkyy olevan koko joukko muitakin jumalisia kirjoja... Ne ovat isävainajani vanhoja kirjoja. Ei sinusta vain tulle pappi? Entäpä tulisikin. Papiksi taitaisi minunkin pitää ruveta. Ei se ole asia, josta tarvitsee pilkaten puhua. Eipä ei, suo anteeksi! Kuule, se Helander on sentään hyvä mies. Hän on ainoa, joka ei tavalla tai toisella ole pistellyt tai ilkkunut minua.
Hän tosin oli teologi, mutta ei vielä vihitty papiksi. Sentähden ei hänen vielä tarvinnut tuntea omantunnonvaivoja korttipelistä. Antti jäi pahalle tuulelle. Miksei hän taitanut pelata whistiä? Miksei hän ollut sitä kotona opetellut? Kun hän tulee Helsinkiin, täytyy hänen ryhtyä siihenkin.
"Mutta", sanoin minä, "onnettominta on, että minun täytyy läpikäydä tämä tauti, joksi te sitä kutsutte, juuri sillä ijällä, jolloin minun on päättäminen: rupeanko muille uskoa saarnaamaan, vai enkö. Itse puolestani en tunne halua tuohon toimeen". "Olkoonpa niin", sanoi eno, "minun puolestani on sama, jos rupeat papiksi tahi et.
Nuo sanat: "minä rupean papiksi", ne nyt yhdellä kertaa ilmaisivat, että hän todella oli ajatellut kauas yli taivaan lakien ja muodostanut itselleen varman käsityksen jumalasta. Ne ilmaisivat vielä, että hän nyt tunnusti itsensä vaan jälkimäiseksi ja että se ilonen, huolettomassa asennossa istuva, leikkiin valmis Johannes ei enää ollut hän.
"Nyt on kummalliset ajat. Jabaster kuollut!" "Hyvin merkillinen tapaus." "Kuka nyt pääsnee ylimmäiseksi papiksi?" "Minä en luule, että siihen virkaan asetetaan ketään!" "Syöttekö illallista tänään herra Ithamarin luona?" "Syön." "Niin minäkin. Mennään yhdessä. Kuningatar on aikaan saanut hänen anteeksi-antamuksensa. Hm! se on kummallista." "Todellakin. Hoetaan, että Abidan on paennut."
Niin olivat asiat Honkalassa, joka oli hyvästi toimeentuleva pitäjä sisämaassa, mistä oli useampien tuntien matka lähimmälle rautatienasemalle ja höyrylaivaliikettä tunnettiin ainoastaan nimeksi. Rovasti oli vanha ja sängyn omana halvauksen alainen; apulaisenaan oli vasta papiksi päässyt nuori, ujo mies, joka koetti perehtyä oloonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät