United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteenin uljas, vaan tähän aikaan jo hieman ruostunut basso-ääni, oli hänen ylpeytensä aiheita nuoruuden ajoilta. Pianolta korjattiin kirjat ja paperit, kansi oli avattava, kun isä lauloi.
Mutta setelipakat olivat hänen taskussaan ja vakuuttivat kauniisti, että tuo ihmeellinen tapaus oli todellakin tapahtunut. Hän päätti ottaa hevoset kaupunkiin. Kyytimies ajoi käyden ja vasta yöllä saavuttiin kaupunkiin. Saatuansa ranskalaisen paperit tuli Dubrovskij rohkeasti, kuten jo olemme nähneet, Troekurovin luo ja jäi asumaan hänen taloonsa.
Ja mitä merkitsi hänen kaksi piparkakkuaan. Eikä nuo paperit, joita täällä oli kuusissa, olleetkaan samanlaisia kuin oli apteekin tunkiolla, josta hän pimeän hämärässä oli intoksen jälkeen käynyt kopeloimassa. Ja häntä melkein hävetti, kun oli inttänytkään muille, että heillä oli yhtä oikea joulu kuin missä tahansa keskikaupungilla.
Asiata saattoi auttaa ainoastaan anomuskomiteassa, mihin sinä jätitkin paperit. Minun onnistui myötävaikuttaa asian ratkaisuun siellä, ja tässä lähetän nyt jäljennöksen armokirjasta sillä osoitteella, minkä sain kreivitär Jekaterina Ivanovnalta. Alkuperäinen paperi on lähetetty sinne, missä häntä säilytettiin oikeudenkäynnin aikana, ja tulee arvatenkin heti lähetettäväksi Siperian päähallitukseen.
Minä olen muistava teitä". "No jumalan kiitos!" huokasi mamseli Nikander ja taputti palomestarin märkää olkaa. "Voi sentään, kuinka te olette hyvä!" Pormestari nousi. Hän haki silmällään paikkaa, jonne laskisi Sitnikow'in paperit, mutta ei ollut missään turvallista sijaa. Vihdoinkin hänen kasvonsa kirkastuivat.
Humaltuneita, rähiseviä ihmisjoukkoja ryntäsi abolitionistien kirjapainoihin, hävittäen painokoneet ja paperit, abolitionistien kokouksia hajoitettiin ja niiden puhujia pommitettiin mädänneillä munilla ja valettiin likaisella vedellä. Viimein jättivät etelävaltioiden edusmiehet kongressiin esityksen, jossa vaadittiin, ettei enää saisi lähettää abolitionistien sanomalehtiä ja kirjoja postissa.
Elina pyyhki pois kyyneleensä ja autteli miestänsä sen verran kuin taisi, kun hän otti arkkusen ja pani paperit siihen. »Toistaiseksi olkoot ne tässä», jatkoi Miihkali ja lukitsi arkkusen sekä antoi avaimen Elinalle, sanoen: »Säilytä tätä tarkkaan ja niin, että saat arkkusen helposti pelastetuksi, jos niiksi milloin tulisi.»
Hän kyllä tiesi miten ne oli saadut, mutta yhtä hyvin se häntä iloitti sillä niin tavoin toivoi halventaneensa Ollin arvoa ja jopa sekin rasvasi mieltänsä. Tavallista iloisempana matkusti hän ystävänsä Kelan luo, vieden muassansa nuo tärkeät paperit. Valitus oli jo valmis, anomus liitettiin siihen ja posti vei ne määränsä perille.
Hän hankki minulle ne paperit, joita välttämättömästi tarvitsin eteenpäin päästäkseni minä en oikein tiedä, miksi niitä nimitetään ja hän olisi myöskin antanut minulle rahaa, mutta minä en, Jumalan kiitos, tarvinnut sitä. Minä kiitin häntä sydämestäni kaikista, mitä hän teki!
Olen epäilemättä tehnyt hyvin väärin, että osaksi olen lukenut nämät paperit, sillä ne eivät ole minun enkä ole saanut mitään lupaa siltä, joka on käsikirjoituksen omistaja ja luultavasti tekijäkin, tyydyttää uteliaisuuttani". "Kuka on sitten tekijä, ja miten on kirjoitus hänen tietämättään joutunut teidän käsiinne?"