Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Ei kukaan sanonut häntä tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu. ROUVA Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut. OLAI Parantanut? ROUVA Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt. OLAI Kenen? ROUVA Voudin vaimon. OLAI Se ei voi olla totta. ROUVA Niin hän vakuutti.
Reita huitoi yhä käsillään ja houraili, kiemurrellen koko ruumis, ja suu vaahdossa. Pastori astui alas kiveltä ja kävi häneen kiinni pidätellen häntä käsiään riuhtomasta. Ja vähitellen lauhtui loveen langenneen vimma ja suli hiljaiseen sopotukseen: Panu kaatuu ... kaatuu ... Kiesus auttaa, auttaa...
Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.
Vielä kerran kirkko savuaa ja papin maksa höyryää. Vielä katuvat, jotka minut pettivät. Ethän omaa heimoasi vastaan? Panu ei siihen vastannut, vaan virkkoi: Poltti taloni ja poltti pyhän vuoren ... olisi minutkin polttanut. Pahasti petitte minut. Olisi lähdettykin rajan taa ennemmin kuin tänne. Sieltä sinulle apu pikemmin.
Panu ja Ilpo vietiin toiseen majaan, ja pian vaipuivat uupuneet miehet uneen. Kun Panu herätettiin ja hän kutsuttuna tietäjän majaan astui ulos, liekehti revontulten loimo yli koko pohjoisen taivaan, ja tulikielet nuoleksivat taivaan kantta, välistä etelänkin ilmoille ulottuen.
Mutta liedellä kiehuu jo pata, ja Ilpo odottaa kapusta kädessä. Ottaa Panu veitsen, jonka ensimmäisen karhun sydämen kohdalle upottaa ja verta laskiessaan laulaa: Ei ole veitsi minun tekemä eikä toisten kumppanien. Virossa on veitsi tehty, saatu Saksan kaupungista.
Omat jumalamme tiedämme emmekä niistä neuvoja tarvitse; sinun jumalasi eivät meitä liikuta. Jos sitä varten tulit, parasta kun pyörrät entisille jäljillesi. Sitä varten tulin ja kysyn nyt, sallitko puhuakseni huoneessasi? Ja kun Panu ei heti vastannut, lisäsi hän: Ei vain Panu pelänne minua kuulla! Ei ole Panu vieraansa suuta koskaan sulkenut, haastoipa tai hoilotti.
Vouti heitäkse penkille pitkäkseen ja sanoo aikovansa ruokauntaan levätä. Mutta olkoon joku naisista toisessa tuvassa aina valmiina olutta laskemaan, jos häntä sattuisi janottamaan. Annikki kuulustakoon, milloin vouti olutta tahtoo! käskee Panu. Mutta ei lähdekään Kari kotimajalleen hiihtämään, vaikka suksilleen astuu ja rantaan päin laskee.
Eikä Panu, joka oli varustautunut kovia sanoja vastustamaan ja niitä kumoamaan, päässyt keskeyttämään eikä puheeseen puuttumaan. Hän puhui ensin siitä taivaasta, jossa Jumala asuu ja jossa ihmiset, kurjimmat ja köyhimmätkin uusiin, ihaniin vaatteisiin puettuina yöt ja päivät uupumatta hänen ylistystään laulavat mitään kärsimättä, mitään puutetta tuntematta.
Ei kuulunut muita ääniä kuin kosken kohina, kaikki olivat äänettöminä majoissaan, tuletkin olivat niissä sammutetut eivätkä koiratkaan häirinneet hiljaisuutta haukunnallaan. Oli niinkuin olisi tietäjä koko maailman nukuttanut houkutellakseen henget liikkeelle. Panu koetti arvailla, mikä aika päivästä nyt oli, mutta ei päässyt siitä selville. Saattoi olla yhtä hyvin ilta kuin keskiyö tai aamu.
Päivän Sana
Muut Etsivät