Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Toivotan sinulle kaikkea, mitä itsekin toivot." "Kiitän sinua. Olin pelännyt sinun rupeavan vastustamaan aikomuksiani. Mutta se olisi ollut turha vaiva." "Minäkö vastustamaan? En lainkaan. Olen päinvastoin sitä mieltä, että teet aivan oikein." "Vai niin, sinä tuuliviiri!" huudahti Vinitius iloisesti. "Etkö muista mitä sanoit minulle silloin, kun palasimme kotiin Graecian talosta?"
Mutta taloon tullessamme tapasimme vaan vieraita ihmisiä. He eivät tunteneet meitä emmekä me heitä. Suruissamme palasimme takaisin jälleen. Sitten saimme kuulla toisilta Lappalaisilta, että miehesi oli köyhtynyt ja myynyt talonsa, ja että te olitte lähteneet kauas etelään, suureen kaupunkiin. Sen koommin en saanut lepoa enkä rauhaa.
Me palasimme kaupunkiin, jossa Johanniittein vierasmajan ystävällisellä isännällä oli meille päivällinen valmiina. Kellon lyötyä kaksi ja meidän vielä istuessamme pöydässä ilmestyi ovelle mies hyvin kirjavassa ja perin omituisessa puvussa, sapeli vyöllä ja monta koristusta rinnassa; hyvin huonolla Saksan kielellä selitti hän olevansa pyydetty "chavassi."
Lasti purattiin ja me palasimme Truxilloon uutta lastia ottamaan. Tässä kaupungissa minä sairastuin näillä paikoin tavalliseen kuumeesen; minä makasin kipeänä koko ajan kuin olimme satamassa, ja vasta kymmenen päivää oltuamme merellä minä paranin niin, että voin ruveta virkaani hoitamaan. Siitä syystä näin mr Lawrence Clisfoldin ensi kerta sinä aamuna, jolloin ryhdyin toimiini.
Me tarkastimme koko saarta, mutta emme löytäneet mitään muuta mainittavaa, paitsi että minä sen toisesta rannasta näin maata, ja kun pian sain selvää siitä mikä maa se oli, niin palasimme kohdakkoin laivalle. Minä kohta, laivaan tultuamme, avasin pullon, joka, niinkuin näette, on varustettu nahkaisella kotelolla ja lasitulpalla.
Tähän päättyi keskustelumme, jonka olen kaikessa lyhykäisyydessä esittänyt. Kello oli jo 4 aamulla kuin palasimme pansarilaivalta kaupunkiin. Sunnuntaina. Sunnuntai oli lakon rauhallisin ja hiljaisin päivä.
Kun naiset olivat autetut vaunuihin, palasimme vielä saliin ja pudistimme juhlallisesti tunnottoman Jimin kättä; semmoisen pudistuksen jälkeen täytyi jokaisen vuorostansa yhtä juhlallisesti nostaa hänet takaisin entiseen asentoon. Sitte loimme viimeisen kerran silmät pitkään saliin ja jakulle, missä Miggles oli istunut.
»Koko joululuvan kaikui tuo koiranpenikan surkea ulvahdus korvissani. Koetin sitä haihdutella, en ollut kuulevinani sisällistä ääntä, joka tuon tuostakin muistutti minua. Koira! sanoin minä siihen.» »Mutta kun palasimme taas juhlain jäljestä kouluun, ajoi isä vainajani, joka oli minua kyydissä, siihen samaan taloon hevostaan syöttämään. Isäntä istuu kamarissaan meille seuraa pitäen.
Mutta olenpa jo kyllin laverrellut ja pidättänyt teitä, lisäsi hän nousten. Kuulkaapa, sanoin minä: menkäämme teidän luoksenne, minun ei tee mieleni kotiin. Mutta teidän työnne? Minä en vastannut mitään; Gagin hymyili hyväsydämisesti, ja me palasimme L:ään.
Puhuja taas pyysi anteeksi puheensa huonoutta, kun se oli niin valmistamaton. Vaan minulle sanoi Ralle kehottavansa sisartaan kutsumaan kaikki nämät pojat ja kaikessa tapauksessa puheenjohtajan ainakin pitoihin. Ilta kului myöhäselle, ennenkuin palasimme kotia. Komesrooti Ursinin huvilassa oli ilo ylimmällään. Sisällä soittokunta soitteli ja nuoriso tanssi.
Päivän Sana
Muut Etsivät