Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Tytön poistuessa sipsuttavin askelin, hiljalleen keinuttaen solakkaa vyötäröään, tuntui hänestä, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria tullut häntä ilahduttamaan ihanalla ilmestyksellään ja palaisi nyt jälleen liljojensa ja punaruusujensa luo. Seuraavana perjantaina soitti hän neitsytkodin kelloa.
Ja sen hän toivoi saavansa aikaan joko puhetaidollaan tahi ainakin pilkallaan. Ja jos vihattu kilpakosija kerran olisi pyhässä maassa, toivoi hän helposti voivansa laittaa niin, ett'ei Fredrik sieltä enää koskaan palaisi. Näissä mietteissä ratsasti hän eräänä aamuna Stuifenin linnaan jäähyväisille ennen lähtöänsä.
Lopuksi Vanloo ilmoitti, että syy, miksi hän ei suullisesti lausunut kreiville ajatuksiansa, vaan teki sen kirjeellisesti, oli se, että hän aikoi muutaman tunnin päästä lähteä merimatkalle, jolta hän viimeistään kahden viikon kuluttua palaisi Ruotsin pääkaupunkiin.
Synkkänä murahti silloin Antti Juhana vaimonsa puheeseen: Vieläpä tämä on sallittu ... oikeassa paikassa nimittäin... Näitä vallesmannin telehvoonivehkeitä vain koko kuolema. Ei tietty mitä sanoa. Joku toki tokasi: Tottapa se hänellekin vielä rangaistus tulee ... hylylle... Ei tiedä vaikka talo palaisi, tahi mäne tiedä vaikka oma poika joutuisi samoille teille. Kuului raskas huokaus.
Ei sitä tiedä ... ei tiedä... Siihen se puhe jäi. Silloin oli iltapuoli. Illalla lähti Nelma Helsinkiin... Pyysi rahaa ja sai. Sanoi menevänsä Mimmin luokse. Mutta sinä iltana ei hän tullutkaan takaisin. Eikä seuraavana aamuna. Eikä senkään päivän iltana. Ensin suunnitteli epäluuloinen ja kiivas rampa, että kun Nelma palaisi, ei hän tosiaan päästäisi häntä sisään.
Koska hänen täytyi lähteä varhain, sillä hänen oli määrä matkustaa pois seuraavana päivänä kuukaudeksi aikaa, en saanut keskustella hänen kanssaan niin paljon, kuin olisin suonut; mutta me vaihdoimme adresseja ja lupasimme keskinäiseksi huviksemme yhtyä jälleen, kun hän palaisi takaisin kaupunkiin.
"Vaikk'ei, Julia kulta, Arvid olisikkaan mies sinun vertaisesi, joka kykenisi sinua onnelliseksi vaimoksi saattamaan, miksikä ei sinun tulesi siltä kirkkaana palaisi? Eihän Arvid ole paha, hän ei koskaan tulisi sinun kiusaajaksesi.
Ajatuksiinsa vaipuneena melkeinpä synkästi katsahti Saarakin välistä häneen. «Petrea», hän äkkiä lausui, «mitäpä sanoisit jos kohta odottamatta läksisin luotasi suureen maailmaan enkä milloinkaan enää palaisi?» «Mitäkö minä sanoisin?» vastasi Petrea purskahtaen itkuun, «ah, minä en sanoisi sanaakaan, vaan paneutuisin kuolemaan surusta!» «Rakastatko todellakin minua niin paljon, Petrea?»
Travers kertoi sattumalta tämän uutisen Cecilia'lle, ja tämä oli hiukan loukattu siitä, ettei Kenelm ollut hänelle kirjoittanut riviäkään Tom'in käynnistä. Hän arvasi kuitenkin että Kenelm oli mennyt Somers'ilaisia tervehtimään, ja että hän parin päivän kuluttua palaisi kaupunkiin.
Mitä enemmän hän luki Jumalan sanaa, sitä enemmän hänelle selkeni se vakuutus, ettei Jumala tahdo syntisen kuolemaa, vaan että jokainen katuisi ja palaisi pois pahoilta teiltään. Hänelle selkeni, ettei kutkaan muut voi eikä tahdo niin auttaa, kuin Jumala, joka on meidän rakas isämme poikansa Jesuksen Kristuksen tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät