United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sittenkuin Philometor jälleen teidän Roomalaistan kauttanne pääsi vapaaksi Syrialaisen yliherruudesta ja sai itsenäisesti hallita Memphiissä, niin Euleus syytti ruukunkantajattarien isää siitä, että tämä muka oli saattanut petollisesti Memphiin Antiokhoksen haltuun, eikä herjennyt puuhastaan, ennenkuin tältä syyttömältä mieheltä ryöstettiin hänen suuri omaisuutensa, ja ennenkuin hän vaimoineen oli viety pakkotyöhön aithiopialaiseen kultakaivokseen.
Mies oli keski kokoa ja ihan tavallista talonpojan muotoa, noin 30 ikäinen, pakkotyöhön tuomittu ryöstön ja murhan yrityksestä. Hänen nimensä oli Makar Djefkin. Hänen rikoksensa oli hyvin kummallinen.
Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen, joka oli syytön. Tämä vaivaa minua. Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt mitä sanoa. Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi kuuntelemaan. No ja sitten? sanoi hän vaan.
Koska sitten tulevana sunnuntaina saarnastuolissa kirkossa kuulutettiin että Toivonen ja Elsa olivat morsianväkeä, töllistelivät Kultalan talonpojat avoin suin, ja vaimot kuiskuttelivat ehtimiseen keskenänsä; mutta Karhula meni vihapäissään ulos kirkosta, ja vannoi, ei tahtovansa levätä, ennen kuin hän oli kokonaan hävittänyt sanansa pitämättömän myllärin huoneinensa ja myöskin Toivosen, ajanut heidät ulos kylästä ja saattanut kaikki pakkotyöhön eli hirteen.
Muutamia sekuntia he äänettöminä katsoivat toisiansa silmiin, ja tämä katse sanoi paljon sekä toiselle että toiselle. Teidän täytyy päättää, toisti Nehljudof. Mitä minulla on päättämistä? sanoi hän. Kaikki on aikaa sitten päätetty. Ei, vaan teidän täytyy päättää otatteko vastaan Simonsonin tarjouksen, sanoi Nehljudof. Eihän minusta, pakkotyöhön tuomitusta ole vaimoksi.
Sinusta se oli ylevämielisyyttä, mutta ehkä siinä ei ole mitään muuta kuin kateutta tuota pakkotyöhön tuomittua kohtaan. Ei voi nähdä sitä mitä ei ole. Kuinka ei olisi, kun ihminen kerran panee henkensä alttiiksi. Rahvaan hyväksi on tehtävä kaikki, mutta siltä ei saa mitään odottaa.
Siinä ei ole muuta kertomista kuin että Vanhavirka huusi, porasi ja rukoili koko lyönti-ajan, niin että ilma kajahteli, mutta ei se mitään auttanut, sillä laki teki tehtävänsä. Rangaistuksensa kärsittyään pääsi poika vapaaksi, mutta isä vietiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön, sovittamaan viimeistä osaa tuomiostaan.
Siitä hän tosin säästyi, mutta lähetettiin jälleen pakkotyöhön Siperiaan, jossa hän oli yhtämittaa, kunnes vallankumous, se vallankumous, josta hän niin suurella varmuudella aina puhui ja johon hän niin horjumattomasti uskoi, tuli ja katkasi hänen kahleensa. Siperiassa ollessaan kirjoitti hän eräälle täkäläiselle ystävälleen ja kertoi hiukan elämästään siellä.
Vuonna 1892 kuuluu Forsberg tulleen langetetuksi uudesta murhasta, ja tuomituksi pakkotyöhön itä-Siperiassa. Matkoillani olen aina saanut levitetyksi koko joukon kirjoja, ja voin toivoa että ne levittävät siunausta. Sittenkuin elämä luteerilaisissa siirtoloissa on ruvennut hiukkasen asettumaan, toivon että kunnollisemmat meidän suomalaisista tulevat niitä yhä enemmän ja enemmän käyttämään.
Nartti ja molemmat nepaimet sekä kaikki ne, joilta löydettiin papilta ryöstetyitä kaluja, saivat neljäkymmentä selkäänsä ja sen saatuansa vietiin he koko elin-ajakseen kruunun pakkotyöhön, sovittamaan hirveää rikostansa. Semmoinen oli heidän kunniansa. Nyt ei ollut enään jäljellä tuosta väärällä tavalla kunniaan korotetusta suvusta muuta kuin Vanhavirka.