Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Tästä on kulkenut raja, tuolla pakanuus, täällä kristinusko, hän on seisonut tässä ja kironnut nurin kirkon, ja tuolla on ollut hänen uhrivuorensa ... ja jo sukeutui runo hänen mielessään: »Laella vuoren jylhän seisoin ja katseheni luotehesen loin.» ja sitten jotain semmoista kuin: »Ja kertomukset kuullakseni kummat taru toi!»
KAIKKIVALTA: Minä en tiedä, mutta minä tunnen etäisen virin niinkuin huomentuulen kulkevan kasvoillani... Maailma ei ole minulle autio ja tyhjä enää, vaan täynnä armaita, ystävällisiä olentoja, jotka kaikki elävät ja hengittävät Herran kauneudessa... TUOMAS: Nouseeko työ vastaan tekijäänsä? Astuuko pakanuus, isäisi ikivanha pakanuus, jälleen esille povesi onkaloista?
Piispanistuimeltaan koetti Ansgarius yhä edistää lähetyssaarnaajain työtä pohjoismaissa. Mutta pakanuus oli liian syvälle juurtunut skandinavialaisten koko ajatustapaan, että rakkauden saarna niin pian olisi heihin vaikuttanut. Sen vuoksi tapahtuikin, että kun Ansgarius v. 865 helmik. 3 p. kuoli Bremenissä, hänen istutuksensa sekä Tanskassa että olletikin Ruotsissa joutui kovin häviölle.
Muuan upseereista otti maasta poikki leikatut sormet ja veti toisesta pienen kuparisormuksen. Tämäkö olisi se kuuluisa sormus? kysyi hän. Toiset nauroivat. Eihän tuo ole edes kultainen, sanoivat he. Ei se suinkaan voi olla se oikea sormus. Kysyjä nakkasi ylenkatseellisesti sekä sormuksen että sormen luotaan. Pakanuus ihmissydämessä, eikö sinua siis koskaan saa sieltä pois juurrutetuksi?
Tulkaa nyt sitten edes takaisin, milloin näitä maita kuljettekin, sanoi isäntä, turhaan koetettuaan heitä pidätellä. Olisi niin hupaisaa vanhan ystävän pojan kanssa puhella vähän pitemmältäkin. Tulen, minä tulen ehkä piankin, ja silloin minä teille oikein juurta jaksain todistan, että se vanha pakanuus, se se vasta oikeata kristillisyyttä onkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät