Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Punalti päätään, rykäsi matalan kuivahkon rykäyksen ja kauhistuneella painolla, matalasti mutta niin vahvasti, että luuli alimmaisten seinähirsien tärisevän, sanoi hän: »Vai kuolla keiskahti veli ja kesken ikänsä... Ei olisi uskonut...» Pitkän äänettömyyden perästä painoi hän päänsä vähän alemmas ja sanoi: »Sinnehän se on velka viimmeisenki, asia pojan ainoanki...»
Minä lähden vain muuttamaan vaatteita, sillä tämä puku tuskin on sopiva, kun on käytävä kumartamassa minun kaikkein armollisinta kuningastani.» Lausuttuansa nämät viimeiset sanat erittäin suurella, katkeralla painolla, nousi herttua ja astui ulos huoneesta.
Kerrankin taas Kovasen ja Aarnion kinastellessa sanoi Kovanen leveästi: Kuuleppas Aarnio! Kyllä se niin on että pötyä sinä mies puuhaat ja tuulta ajat takaa! Mutta minullapa veikkonen on ollut jo kauvan pelastuskeino valmiina. Ei muuta kuin panna vaan käytäntöön ja kaikki on autettu! No mikähän tuo sitten oikein on? kysyi Aarnio erityisellä painolla. Mikäkö on!
Vapahtajahan on kuollut kaikkien meidän edestämme, julisti hän painolla. Vehmeröinen joi kahvinsa loppuun. Hymyillen punertavilla huulillaan lempeästi, vastasi hän: Jos olet kastettu. Niin nytkö miehenä, tarkoitat? Niin. Kyllä sulla on siinä väärin... Siitä syntyi pitkälle menevä kina. Joskus jo pyrkivät sanat syrjittäinkin menemään.
Viimein hän kuitenkin syvällä painolla virkkoi: »Kuoltuaan koira tapansa heittää, minkä Jukkekin. Jos nyt taas antaisin hänelle rahani, niin huomenna olisi sama mies kuin ennenkin. Sitä paitsi ei minun rahani enää Juken asioissa vaikuta enempi kuin sannan hitunen meressä. Ne ovat jo niin suuret.» Jukke makasi vuoteen omana taudissaan, johon Hanna häntä hoiti.
"Enhän minä tiennyt sinun niitä ostanees", sanoi Mari hämillään. "Milloin ennen olen mitään varastanut? Luuletko että minä varastamalla rupean aikeitani panemaan käytäntöön?" Viimeisen lauseen sanoi hän semmoisella painolla, että tytöt päättivät parhaaksi juosta navettaan.
Pienen sisällisen taistelun jälkeen, jonka häveliäisyys ja pelko oli aikaan saanut, nosti neito äkkiä silmänsä, vastaten painolla: "Tulisin!" ja läksi kiireesti ulos. "Olisiko hän minuun rakastunut?" tuumaili Pietari herra. "Hm! Sepä olisi romantillista, jos naisin hänet täällä, sanoen itseni joksikin hovin palvelijaksi ... mutta ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät