Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Toisella puolen katua rapisivat raskaat vesipisarat rakennusten kattoihin. Tulisella vauhdilla iskivät alas, että kimmahtivat koko korkealle takaisin. Kadulla hiekkaan tupsahtivat, että hiekka kupli. Samassa tälläkin puolen jo kattoa pieksivät, luuli katon puhki menevän. Salamat sekaan välähtelivät ja jyrisi niin pahasti, aivan kuin olisi taivaan kantta ratkonut.
Tunnen muutakin kihua Rinnassani riehuvaksi: Lemmenkiihkoa tulista, Joka leimahtaa levossa. Tytön tuolla nähdessäni Tien ohessa, virran luona, Tuntui kuin sotatuleni Kaskiliekkinä palaisi. Miksi miellyinkin hänehen, Mieron ryysykiertäjään? Hänt' en päästänyt paolle, Vaikka reuhtoikin rajuna, Mua parjaten pahasti. Lopulla rukoili raukka. Miks' en ryöstänyt sodassa, Kuin nuo muutkin, mieluisinta?
Kouluun teidän pitäisi panna tämä poika, sanoi hän emännälle. Emäntä nauroi: Johan nyt luopuisin lapsestani! Mutta vaikka rovasti näki, ettei emäntä ottanut asiaa kuuleviin korviinkaan, ei hän kumminkaan herennyt siitä puhumasta. Joka kerta kun hän tapasi, aina muisti uudistaa kehoituksensa. Manu murahteli pahasti itseksensä. Ja vihdoin emäntäkin alkoi lastansa tarkastella.
Mitä, jos täytyisi nähdä hänet vanginvaatteissa ja raudoissa? Nuoko kädet raudoissa, ja nuo jalat? Etkö kuule, mitä viskaali sanoo? Herman katsoi häneen hymyillen. Elli säpsähti. En kuullut Josko pahasti oli säikähtänyt. Ei niin varsin pahasti Hänen tuli kait näyttäytyä levollisena. En minä pahasti säikähtänyt. Olette niin huonon näköinen. Siinä se nyt oli. Kasvot sen ilmaisivat. Kun olen sairas.
Läpeensä tavataan niissä sanat sopimattomasti katkaistuna ja tavutten sekä arvo että korko pahasti runneltuna, josta onkin nähtävä, Korhosella niitä tehdessä ei olleen parempata esikuvaa, kun virret tavallisissa arkkiviisuissa ja vanhassa virsikirjassamme.
Jättäkää kaikki minun huolekseni ... kun te olette poissa täältä, keksin minä kyllä jonkun keinon saadakseni hänet vetäytymään syrjään ... tämän päivää hän voi vielä viipyä täällä, mutta ei enää huomista... Onneksi minä haavoitin hänen seuralaisiaan, miehiä, niin pahasti, ettei heitä voitu kuulustella tänään ... he ovat nyt viranomaisten huostassa ... mutta pian he kyllä ilmaisevat hänen olleen heidän seurassaan tällä seudulla.
Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja. Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli; soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni. Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko, jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!
"En minä ole satakielinen, korkea herra", vastasi Loviisa, yrittäen väistää oudon hyväilemisiä, jotka niin pahasti sopivat tässä paikassa ja tilaisuudessa, vaikka hyväilijä siitä sopimattomuudesta näkyi ylenkatseellisesti pitävän sangen vähän lukua. "Ja mitäs sinulla tässä on, kultaseni?" lisäsi prinssi, hellittäen kaulusta ja tarttuen laukkuun.
Minut vietiin kauas sisämaahan, minua katsottiin kuin kummitusta, minua kammottiin vääräuskoisena, mutta ylimalkaan ei minua juuri pahasti pidelty. Kun vähän ymmärsin puutarhanhoitoa, oli minusta hiukan hyötyäkin. Viimein minä ylenin puutarhanhoitajaksi ja ansaitsin vähän rahaa. Eräänä päivänä tuli siihen kylään eräs kuljeksiva rihkamakauppias, joka kaupitsi pyhäin kuvia.
"Kylmäkiskoinen vastauksesi, jonka lähetit lämminsydämiseen kertomukseeni uudesta ystävyyden onnestani, vaikutti minuun ensin varmaankin vastoin sinun tarkoitustasi hyvin pahasti, mutta sittemmin vahvisti se vain tämän ystävyyden onnea, tosin tavalla, jota et ole voinut toivoa etkä aavistaakaan. "Tuska, jonka tuotit minulle, on vähitellen muuttunut huoleksi sinun vuoksesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät