Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kapteeni ei syödessänsä puhunut kellekään; vasta silloin, kun ruoka oli melkein kokonaan pois korjattu, sai pöytäseura, joka ihmetellen oli häntä katsellut, suureksi huviksensa kuulla häneltä syyt siihen, että hän oli syönyt niin kiireesti ja niin kauvan. »Kiireiseen syöntiini», selitti hän, »minä opin silloin, kun minulla Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa oli sija kamreerin pöydässä.
Uuninnurkassa seisoi se synkkänä ja häveliäänä, ja vain tuontuostakin pilkahti sen kultaisista koristeista kimmellys pöydän luo, jossa herra ja palvelijatar istuivat vastatusten. Regina oli tänään saanut syödä illallista yhdessä Boleslavin kanssa, oli käyttäytynyt pöydässä sangen kömpelösti ja tuskin hennonut pistää palaakaan suuhunsa. Suuri, odottamaton onni pani hänen päänsä pyörälle.
Kun hän vaan tiesi, että hänellä oli vaimo, joka otti hänet hyvin vastaan, sillonkuin hän katsoi ylös, joka oli emäntänä pöydässä ja salongissa, jota kutsuttiin vapaaherratar Antoniksi, silloin oli hän iloinen. Että häntä nyt kutsuttiin "vapaaherratar Anton", ilahutti häntä päälle kaupan, ja senvuoksi hän käytti lempisanaa: minun vapaaherrattareni. Attalie astui sisään.
Kun he joskus olivat kahden kesken, poisti hän taas naurullansa pojalta sen luulon, että hän pitäisi hänestä enemmän kuin muistakaan rengeistä. Emännän mielestä oli tuo puhe, jota pöydässä lasketeltiin, vain liedon nuorison tavallista leikkiä, ja Lauri istui ääneti pöydän päässä eikä näyttänyt kuulevan nuorten leikillistä lörpötystä.
Istu, kuoma, sanoi hän hiljaisesti; Aaron Perttilän pöydässä lienee sijaa kuokkavieraillekin. Vai niin, jatkoi sotamies, joka nähtävästi oli tottunut pitäytymään esillä, vai sinä olet se Perttilä. Se ilahuttaa minua, toveri!
Ainoastaan Constance oli ja pysyi vakavana, hänen ohuet huulensa vetäytyivät vaan harvoin pakolliseen hymyyn, mutta silloin tällöin peitti hirveän kärsimyksen varjo hänen kuivettuneet kasvonsa hänen katsoessaan ympärilleen tässä iloisessa pöydässä, jossa uusi tulevaisuuden toivo vastustamattomalla voimalla tahtoi tunkeutua esiin viimeisestä surusta huolimatta.
Pöydässä istuu asujat kaikki Huoneessa loistavas, Kellenkään määrää eteen ei panna Lahjoista taivahan; Kaikki yhtä ansainneet, Kaikki tässä vierahat; Ja koska he pöydästä käyvät, Pauhaavat jouluvirret.
Mutta kun ensi kerran eläessään piti syödä pöytäveitsiä ja haarukoita käyttämällä, niin tuntui kuin lapsen opettelemiselta, tuntui siltä, että parempi olisi olla muualla kuin siinä pöydässä. Toisiaan silmiin katsellen pojat kuitenkin muitten mukaan ottivat ruokia lautasilleen ja koettivat syönnin toimessa seurata kirkonkylän ihmisten esimerkkiä.
Unilukkari ymmärsi myöskin, ettei tässä kinaaminen mitään hyödyttäisi. Sentähden hänkin jätti laveammat puheet siitä asiasta. Mari ilmoitti, että päivällinen oli pöydässä ja he kävivät kaikin kolmen aterialle. Unilukkari aikoi nyt tuoda esille asiansa, mutta kun hän havaitsi, että hän jo muutenkin oli koskenut arkoja paikkoja, päätti hän vielä viipyä.
Eukko kyllä esteli, mutta vieras sanoi hänen ei mitenkä voivan kieltää vastaanottamasta sellaista kuninkaallista armoa. Itkusilmin sanoi hän siihen: "olkoon sitte Jumalan nimessä menneeksi, jos vaan saan istua teidän rinnalla pöydässä. Sitte koetan olla rohkea."
Päivän Sana
Muut Etsivät