Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Purjehdimme läntiseen suuntaamme ja kuljimme päivän ja yön aikana viisikymmentä meripenikulmaa ja enemmän; vain neljäkymmentäseitsemän kirjoitettiin. Virtaus oli tukenamme. Näimme vihreätä paljon ja näimme sitä usein, ne olivat vuoriruohoja ja tulivat lännestä päin. Miehistö otaksui maan olevan lähettyvillä.
Vaan kun myrsky raivoo maailmassa, silloin käyvät työt ja teot sotaa, mieli nousee vasten mieltä, miesi vasten miestä, kansa vasten kansaa, taivas salamoi, maan pimeys peittää. Mistä silloin meille päivän pilke?
NYYRIKKI. Hän viipyy lähteellä; toki näen hänen lähestyvän. Tuossa hän tulee. KULLERVO. Mikä on aikomuksenne miehet? 1:N MIES. Hyvin ansaittu rangaistukses! 2:N MIES. Rangaistus kova. NYYRIKKI. Ensin päivän pitkät pieksiäiset, sitten kuolema. KULLERVO. En usko sitä. Pois! NYYRIKKI. Sinä riivattu, mitäs teet? PALVELIJA. Enemmin voimaa tänne, enemmin voimaa ja väkeä!
Loin silmäni luotehelle, Käännin päätä päivän alle, Keksin mustaisen orosen, Rauankarvaisen hevosen, Suolla soikerrehtamassa, Palolla papertamassa. Kiskoin hännän, raastoin harjan, Veinp' on veiolle kätehen: "Laai veio verkko tästä, Seän poika seitsonenki!" Laati veio verkon siitä, Seän poika seitsosenki. "Vie'pä verkkosi vetehen, Satasilmä salmen suuhun!"
Ja joka päivä mieli kauniimmat ja puhtahammat tapas sopusoinnut. Mi hämy silmäni nyt peittääkään! Nyt päivän loiste, valon ylhäisen suur' autuus, värit rikkaat maailman ja muodot tuhannet on vaipuneet mua saartavahan sumuun raskaaseen.
Yön 23 päivää vasten ja koko 23 päivän, oli laiva vielä paikallaan ankkuroittuna, siellä makasimme vaan kannen alla niinkuin "isänhihassa".
Tuon lauseen oli Maria kuullut. Kuta likemmäksi kesä ennätti, sitä tukalammaksi muuttui tallikamari, jonka akkunan läpi aurinko melkein koko päivän paistoi. Johannes oli lupaa kysymättä monet kerrat vetäynyt kirjoinensa puutarhaan, monet kerrat istunut aidan varjossa vähäisellä tuolillaan, kun Maria ruohosohvassa ompeli tahi luki. Sanaa sanomatta oli hän tullut, sanaa sanomatta mennyt.
Aattoaamulla kun hän heräsi, tavallista varemmin, tuntui kuin tuo, mitä hän oli odottanut, olisi nyt hyvin lähellä, aivan kuin tuolla ulkona, tuolla kadulla, josta kuului kulkusten helinää, jotka helisivät erilailla kuin ennen ja tuntui aivan kuin joulu olisi ollut laskeutumassa kartanolle valkenevan päivän kanssa.
Ensimäinen syntymäpäiväni, jona saan olla joutilaana ja vapaana, tulee nyt viiden, kuuden viikon perästä, ja minä lähdin matkaan jättääkseni edellisten syntymäpäivieni paikan kauas taakseni ja koettaakseni musertaa sen päivän olemattomaksi taikka kumminkin peittääkseni sen näkyvistäni sillä, että kasaan uusia kokemuksia ja tunteita sen päälle.
Vaan kun päivän kultakehrä metsän taakse haipuu, silloin myöskin Aatu-ukon kädestä vasara vaipuu. Kerran kaksi horjahti ja sitten maassa makas. Ulos vietiin, vietiin myötä myöskin rukki rakas. Raskahasti Aatun rinta niinkuin meri kiikkuu. Huulet hymyyn hyrähtää, hän virkkaa: »Nyt se liikkuu.» Päivä painui metsän taa. Oli juhannuksen ilta. Tuli tuores lehdentuoksu lammen rantamilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät