Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
»Meidän Herramme», kirjoittaa amiraali päiväkirjaansa, »jolla on vallassaan kaikki asiat, tukekoon ja varjelkoon minua niinkuin Hän tahtoo ja niinkuin Hänen palveluksekseen parhaiten sopii. Tähän mennessä laivalla on käynyt tuhansia intialaisia, ja jokainen on aina tuonut jotakin.
Päiväkirjaansa hän merkitsee, että hän joka päivä huomaa jotakin yhä kauniimpaa. »Kun nämä ihmeelliset asiat kirjoittaa hän herättävät suurta ihmetystä niissä, jotka näkevät niitä, niin vaikuttavat ne varmaankin paljon enemmän niihin, jotka kuulevat kuvauksia niistä; mutta kukaan ei saata sitä uskoa, kun ei ole itse nähnyt.» MAANANTAINA MARRASKUUN 26. P
Harvoin hän tarttui kynään. Silloin hän vuodatti mieleensä kasaantuneet ajatukset yhteen menoon paperille jonkun katsantokannan mukaan, jonka hän sovellutti kaikkiin niihin muistiinpanoihin, joita hän oli tehnyt päiväkirjaansa tai papereihinsa aina milloin lukemisen tai ajattelun aikana jokin erikoiselta näyttävä ajatus kohotti hänen mieltään.
Kaikki olivat juhlapuvussa, sillä nyt oli perjantai, joka on muhammettilaisten pyhäpäivä. Kaupunki saaressa ei ollut suuri. Huomiomme kiintyi varsinkin monilukuisiin ja hyvin omituisiin tuulimyllyihin, joita näkyi kaikkialta kunnailta. "Maantuomarimme" teki päiväkirjaansa kuvan niiden piirteistäkin, luultavasti näyttääkseen niitä joskus huvin vuoksi ystävilleen kotimaassa.
Vasta monta kuukautta myöhemmin saa Emilie Björkstén rohkeutta tarttua kynään. 18 p:nä maaliskuuta 1864 hän kirjoittaa päiväkirjaansa: »Me matkustimme vanhan, synkän Porvoon läpi ja minä riensin tykyttävin sydämin tuohon rakkaaseen Rbg:n kotiin. Nyt vasta 'vilvoitti valittavaa mieltäni silmän sateen vesitulva'. 'Jos olet tuollainen, et saa nähdä Rbg:ia', sanoi silloin Fredrika.
Tämmöinen on tämä verraton ja kaikilta helposti tunnettava höyrylaiva, mikä ei kumminkaan estänyt erästä franskalaista kapteinia kirjoittamasta seuraavaa viatonta muistoonpanoa päiväkirjaansa: "Kohtasimme kuusimastoisen ja viisi korsteinisen laivan. Luultavasti se oli Great Eastern". Kahdeksas luku. Yö keskiviikon ja torstain välillä oli sangen tukala. Vuoteeni kiikkui kovin levottomasti.
Päiväkirjaansa kirjoittaa Stanley niistä tunteista, mitä hänellä oli näinä päivinä, seuraavaa: "Minä kirjoitan näistä päivistä surun masentamana, tukkeumuksella kurkussa ja kyyneleisin silmin, sillä minun mieleeni johtuu aina yhä vainajien arvo ja hyveet.
Tällä ajalla hän kirjoitti päiväkirjaansa nämät kauniit sanat: "Mikä ilo voida auttaa ja palvella lähimmäisiänsä! Kun voisin vaan toimittaa enemmän, niin olisin vielä onnellisempi. Suurin ilo, jonka voin ajatella, on ihmishengen pelastaminen. Suokoon Jumala armostaan minulle kuitenkin kerta tämä ilo!" Kaivattu tilaisuus tarjoutuikin kohta. Kevätpuoleen 1785 alkoi Oder-joki paisua rantojensa yli.
Ne eivät voineet tulla muusta kuin valtavasta joesta, joka juoksi suuren mannermaan halki. "Minä uskon" kirjoitti hän päiväkirjaansa "että tämä maa on mannermaa sekä että maallinen paratiisi on täällä." Tuo suuri joki on nyt niin arveli hän yksi niitä, jotka raamatun mukaan laskevat ulos paratiisista, ja se seikka myöskin selittää sen hurjan vauhdin.
Kuningas ampui omakätisesti hirven, Reutercrantz sai toisen, Kustaa Gyllenstjerna kolmannen ja useat hoviherrat kukin omansa. Nuori ruhtinas oli iloisella mielellä, hän kirjoitti päiväkirjaansa kaikki laukaukset, sekä sattuneet että ohimenneet; hän retkeili halki koko Ahvenanmaan manteren ja välistä yli salmienkin, kun ajettu hirvi oli uiden paennut johonkin saareen.
Päivän Sana
Muut Etsivät