Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Minun oli ihan mahdotonta salata mitään veljeltänne, kun hän tänään kävi luonani. "Mitä minä puhunkaan?" ajattelin minä itsekseni ja se ajatus, että minä olin kunnotoin petturi, että Gagin tiesi meidän yhteentulostamme, että kaikki oli ilmaistu, paljastettu, risteili päässäni. Minä en kutsunut veljeä luokseni, kuului Asjan säikähtynyt, epäselvä ääni. Hän tuli itsestään.
"Sen minä teille heti kerron, herra paroni, minusta tulee rikas kauppias!" "Rikas kauppias? Mistäs sinä sitten rikkautesi otat? Missä piilevät sinun aarteesi?" "Täällä ne piilevät, herra paroni", vastasi poika hymyillen, "täällä päässäni ja sormissani.
Kaikki tyynni olin minä punninnut kypsäksi, minä olin tämänkin tilapään ajatellut ja päättänyt, mitenkä siinä minun on tehtävä. Ja nyt, kun juuri teko olisi tehtävä, minä tuskin voin estää, ett' ei nuo myöten- ja vasten-syyt uudestaan minun päässäni häily ristiin. Onko osavata ne muut vangita, jos hän multa pääsee?
"Vasta ison ajan päästä rupesin tointumaan; toinen puoli ruumistani oli ajetuksissa ja päässäni suhisi yhä vielä, juuri kuin olisin ollut veden alla. Sotaa kesti kestämistään. Ma makasin siinä keskellä sotakenttää; sotilasjoukkoja kulki ohitseni, ympäritseni oikealla ja vasemmalla puolella.
Nyt ne ei kukat koriat Kauan päässäni kahaja, Ei siniset silkkinauhat Paista päivänpaistehessa, Eikä suortuvat soriat Tuiski tuulessa isosti; Kun tulen kotihin toiste, Käyn lakissa, en kukissa. Sitte lakkini lavia Vielä tuiski tuulessaki, Kaulahuivini koria Kumottavi kuutamella; Vaan ne sormukset soriat Vakassa valittelevat, Silkkinauhani siniset Itkevät ikänsä kaiken.
No mutta kaiken varmasti minä nyt ainakin tällä kertaa katselen tätä paperia aivan valvovin silmin; päässäni, jota liikutan, ei ole unta niin hituakaan; tieten, taiten ja tuntien ojennan vielä kättänikin. Näin selvillä eivät olisi asiat, jos nukkuisin. Niinpä niin. Tarvitsee vain muistaa, että usein muulloinkin olen unissani ajatellut aivan samoin ja pettynyt.
Ohimoitani jomotteli, päässäni takoi ja kalkutteli ja perin väsyneenä edellisen yön valvomisesta ja koko tämän päivän lystinpitoloista aijoin vain heittäytyä vuoteelleni ja nukkua. Mutta samassa muistin nuo kirjeet ja aloin kastella kerta toisensa perästä kolottavaa päätäni kylmään veteen, jolloin viinihöyryt vähitellen alkoivat haihtua, päänpakotus herkesi ja käsityskykyni jonkun verran selkeni.
Mutta minä, vaikka olisin ollut pienempi kuin olinkaan, olin kumminkin sen töllin isäntä ja haltija sillä siksi minua aina vieraat sanoivat. Se oli jotakin suurellista pienessä päässäni ajateltavaksi, kun minua isännäksi sanottiin; mutta todella olin minä isäntä eikä se siitä muuttunut.
Mutta koko ajan olivat tohtorin sanat, että minun asemani oli samanlainen kuin spitaalisen, tykyttäneet päässäni kuin paise, yhä kovemmin ja tuskallisemmin, voittaen kaikki muut ajatukseni, kunnes yhdellä iskulla niiden merkitys koko julmassa totuudessaan selveni minulle.
Kovin nämä sanat painoivat tuumihinsa Simon ja levotonna alkoi hän permantoa astella. Reetta. Kuinka, rakas Härkäpäiseni, kuinka voit pelastua tästä paulasta? Jaakko. Pykälä on mun päässäni, selvä lainpykälä, joka avaa pelastuksen portit. Simo. Aiotteko mun syypäänä sysätä lain kynsittäväksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät