United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kulettuani Pohjoiskatua ja saavuttuani sen päähän, näin heti valkoisen talon pylväineen paistavan viheriäin lehtipuitten välistä; "tässä siis," ajattelin, puhdistin saappaani nenäliinallani, laitoin kaulahuivini siivoon kuntoon ja nykäsin ovikellon nauhasta. Kuulin kellon soivan ja paikalla aukesi ovikin.
Nyt ne ei kukat koriat Kauan päässäni kahaja, Ei siniset silkkinauhat Paista päivänpaistehessa, Eikä suortuvat soriat Tuiski tuulessa isosti; Kun tulen kotihin toiste, Käyn lakissa, en kukissa. Sitte lakkini lavia Vielä tuiski tuulessaki, Kaulahuivini koria Kumottavi kuutamella; Vaan ne sormukset soriat Vakassa valittelevat, Silkkinauhani siniset Itkevät ikänsä kaiken.
Alkuunpääsy siinä on vaikeinta. Mutta minä alotan hirttäytymällä ja sitten virottuani alan puhua sekavia, muuttuen vähitellen täyshulluksi. Hm! Mutta kuinka te sen hirttämisen olette oikein ajatellut? Minä sidon kaulahuivini klosetin vesitorven mutkaan ja vähää ennen kuin vartia kiertää puolenyön tarkastuksella laitan minä itseni siihen riippumaan.
Kuinka vähän tänä merkillisenä aamuna aavistin mitä tapahtuman piti, kun minä harjasin hapseni, köytin kaulahuivini ja toivoa täynnä katselin kasvavia viiksijäni ja poskipartaani, tuossa nelisnurkkaisessa peililasin kappaleessa, jota käytin hyödylliseksi itseni tuntemiseksi.
Spenlow", sanoi Tiffey. "Mitä hänestä?" "Kuollut!" Minä luulin, että se oli byroo, joka horjui, enkä minä, kun joku konttoristi tarttui minuun. He asettivat minut jollekin tuolille, päästivät auki kaulahuivini ja toivat minulle vettä. Minulla ei ole mitään käsitystä, veikö tämä mitään aikaa. "Kuollut?" sanoin minä.