United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nehljudof tiesi tästä Novodvorofin suhteesta häneen, ja mielipahakseen tunsi, että huolimatta siitä hyvästä ja sydämmellisestä mielialasta, jossa hän matkan aikana oli, hän nyt maksoi samalla mitalla Novodvorofille eikä mitenkään voinut voittaa itsessään mitä suurinta vastenmielisyyttä tätä ihmistä, kohtaan. Viereisestä huoneesta kuului nyt päällikköjen ääniä.
Tästä jälkimmäisestä ei voinut tulla muuta kuin vähäksi aikaa palkkaa tai ryöstölupaa; sitävastoin oli edellinen tapaus omiaan vahvistamaan päällikköjen toivoa saada korvauksia menneistä ajoista ynnä myös rauhaa vastaisiksi ajoiksi.
Päällikköjen suusta kuului Stanleyn puheen aikana hämmästys- ja ilohuutoja sekaisin rauhattomuus- ja kauhistushuudahduksien kanssa, ja kun hän lopetti, hengitti jokainen raskaasti ja huusi ihmetellen: No, toverit! Sitä voi sanoa retkeksi joka kelpaa! Mutta massa, sanoi eräs Uledi niminen päällikkö, sittenkuin oli vähäsen rauhoitettu, vaatiihan tämä matka vuosia, kuusi, yhdeksän tai kymmenen.
Kun hän näitä miettien tarkasti päällikköjen jonoa näiden poistuessa teltasta, ei hän huomannut, että kaksi silmää katseli häntä omituisesti. Nämä olivat Antoninan silmät. Edellisten hetkien tapahtumat, joiden todistajana Antonina oli ollut, olivat tehneet häneen omituisen vaikutuksen ja herättäneet sekavia tunteita.
»Lyökää hänet kuoliaaksi!» sopersi puuseppä, joka vähitellen joutui raivoihinsa. Mutta ainoastaan muuan arka kaiku vastasi; sillä nyt, kun oltiin sotamiehiä ja lähimpäin päällikköjen kera tekemisissä, ei kuoliaaksi lyöminen enää ollut leikin asia. Herra Merckelin valtasi siveellinen suuttumus. »Oo, hyi sentään, rakkaat ihmiset, kuinka voitte puhua niin jumalattomasti!
Mutta juonikas Johan, joka ennen oli ollut hurjapäinen ryövärijoukon johtaja, saattoi kaikki Juosepin viisaat tuumat tyhjiksi ja tämä pitkällinen kiista päällikköjen kesken heikonsi paljon ryntäävää vihollista vastaan käytettävää voimaa.
Huomispäivä oli ratkaiseva ehkä vuosisatojen kohtalon. Kuinka kauhistava taistelon aatto on! Muutamien päällikköjen seuratessa Alroy itse kävi sotamiestensä teltoissa, luvaten heille huomispäiväksi semmoista triumfia, jonka rinnalla Nehavendin ja Nishaburin voitot vaipuisivat mitättömiksi. Heidän vilkkaat ja innostuneet kasvonsa osoittivat samalla heidän miehuullisuuttansa ja luottamustansa.
»Koska sinä», sanoi mestari Pietari, »tällä tavalla punnitset kaikkien hallitsijain ja päällikköjen mielenlaatua, niin taitaisi olla parasta, että itse rupeat päälliköksi. Sillä mistä näin rikkiviisas voisi löytää päällikön, joka kelpaisi hänelle käskijäksi?» »Te nauratte minulle, mestari Pietari», virkkoi nuorukainen suuttumatta,» ja ehkäpä olette oikeassa.
Ottakaa aioissa vaari!" Ja siunattuaan kaikkia pyhä erakko palasi vuorille takaisin. Historiasta tiedetään, kuinka tämä ennustus toteentui. Tällä välin oli Kilian kirkon portailla sulkenut Hedwigin syliinsä ja painanut hänen otsalleen jäähyväis-suudelman. Hän lähti Ranskaan muiden päällikköjen kanssa; Herman Nagöli häntä seurasi. Se, mikä äsken oli tapahtunut, oli ainoastaan kihlajaiset.
Mutta sanomien seuraus huomattiin selvästi kummassakin leirissä. Molempien kapinallisten päällikköjen välillä syntyi kiivas riita. Sitten keskusteli herttua Guntaris vilkkaasti kauniin vankinsa kanssa, jonka vain kreivi Arahadin väliintulo niin kerrottiin pelasti vanhemman veljen vihanpurkauksilta. Sitten vaipui kapinallisten leiri neuvottomuuden lepoon.