Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Osa soittoniekkoja seurasi heitä kylän päähän asti, ja moni unelias isäntä katsahti vielä ulos, ja tuolla täällä astui akkunaan joku entisiä tänne naituja leikkitovereja, joka ei enää tanssissa käynyt, ja huusi: onnea matkalle! Yö oli synkkä. Mukaan oli otettu pitkiä palavia honkapäreitä tulisoitoiksi, ja pojat, jotka niitä kantoivat, hyppivät ja tanssivat niiden kanssa riemuiten pitkin tietä.
Tuntuipa silloin mielessäni, ett'ei mummoa olisi otettu näissä warakkaissa ihmisissä wastaan niin werrallisesti ja awosydämellisesti, kuin tuolla mökissä, ja warmaankin olisi mummo ajatellut ainakin, jos ei sanonut täällä: "woi, woi suuri wäli on minun ja teidän wälillänne". Niin kului se ilta ja itsekukin meni kahlomalla kotiinsa, sillä heillä ei ollut pitkä matka. Aamu tuli.
Vaatteet oli revitty, parrat pahoin sotkettu, aseet riistetty ja sukset katkottu, niin että jalan olivat saaneet hankia kahlata. Ivalla ja pilkalla oli heidät otettu vastaan, tarjottu tuliaisolutta haarikasta, jonka uurteissa madot matelivat, pantu eteen haisevaa lihaa ja homehtunutta leipää.
»Eikö ole onni, että saatte koko maailman nähden surra häntä, joka teiltä on otettu pois?» »Tottahan saa niin surra kuka hyvänsä», vastusti Elina kummastellen. »Miksi asian katsoo.» »Jos teillä on sama suru kuin minulla, niin ettehän mielellänne olisi antanut pois mustaa pukuanne?» »Oh, ei niin, vaan samapa se.
Jeanne siitä vihastui, itki ja rukoili, mutta hänen pyyntöjään ei otettu kuuleviin korviin. Poika vietiin joka ilta imettäjän viereen, ja joka yö nousi äiti vuoteestaan ja meni paljain jaloin painamaan korvansa avaimenreiän kohdalle kuunnellakseen, nukkuiko lapsi rauhallisesti, eikö hän ollut herännyt ja eikö tarvinnut jotakin.
Kuinka olisi mahdollista monta vuotta jo vakinaisesti asumaan asettuneen suomalaisen torpparin jättää kotinsa ja lapsineen vaimoineen lähteä takaisin meren poikki? Näitä vaikeuksia ei otettu lukuun. Senpä vuoksi jäivätkin esim. maaliskuun 2 p:nä 1636 ja joulukuun 7 p:nä 1682 annetut käskyt melkein joka tapauksessa aivan voimattomiksi.
Raa-sii-hen kertoo siinä, että ne kaksikymmentäneljä pylvästä, jotka ovat vuoren juurella, on itse temppelistä otettu ja niitten tarkoitus on koristaa Karnak'issa olevaa temppeliä. Mutta luultavasti ne eivät tule ikinä tarkoitukseensa käytettäviksi, kun hän on kivenkuljetusesimiesten suvun viimeinen jäsen ja hänen korkea ikänsä kieltää hänet ryhtymästä enää niin suureen työhön.
Kokeneiden emäntäin tavalla jakeli hän käskyjä piialle, joka oli heti otettu, ja kun ei Tuomas sattunut seuduille, sai renkipoikakin opastusta töihinsä. Mutta vaikka neuvo olisi ollut kuinka oikein annettu, niin Laaran neuvomaan työhön ei Tuomas kädellään koskenut. Hän ennen makasi tai käveli kyliä, vieläpä sanoi muillekin: »tehkää, jos kehtaatte.» Siitä seurasi, että työt edistyivät hitaasti.
En voinut käsittää, mitä varten ne niin kauan viipyivät hra Mashkevitshin huostassa, ja lopulta aloin epäillä, että hän oli ne kokonaan unhottanut. Muutamia aikoja sen jälkeen kuin minulta vääryydellä oli otettu lainaamisoikeus, saan vihdoinkin nuo kirjat.
Niin miks' ei minua naitu, Omenaista ei otettu, Suon kukaista, maan kukaista, Kaiken kartanon kukaista, Mesiheinän hempeyttä, Kaste'korren kauneutta, Ahokoivun armautta, Soreutta solkikoivun, Lehtokoivun lempeyttä, Norokoivun notkeutta, Nororaian raikkautta, Noropihlajan pituutta? Oisko herjat helmoillani, Päälläni pahat panoset, Sanat kehnot kengilläni, Sukillani suutelukset?
Päivän Sana
Muut Etsivät