United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Luulen että isä ostaa jotain korutavaran äitille", sanoi Anna, "minä luulen äitin saavan jotakin". "No, sitäpä hän ei toki miettine", sanoi äiti, joka ymmärsi Annan tarkoituksen. "Mutta kenties te, lapset, saatte jotakin".

Hän tahtoisi kernaasti ostaa itsensä vapaaksikin ja on siitä jo herrallensakin puhunut, mutta häneltä vaan ei tule päätöstä mitään. Tunnettehan te, eno, tuon Garpentshenkon, etteköhän te mainitsisi hänelle pari sanaa?... Kyllä Feodosia maksaisi edestään hyvät rahat." "Eihän vaan sinun kukkarostasi? Vai? No niin no, kyllä minä puhun hänelle.

Minun on kerrottava tässä välissä talven 1912 rauhattomuuksista. Omassa maassa vallitseva huono aika oli supistanut äärettömästi tavaran menekkiä. Työttömällä työväellä ei ollut rahoja, millä ostaa. Seurauksena siitä oli, että plutokratialle keräytyi suurempi ylijäämä tuotantoa kuin koskaan ennen.

»Hyvä on . Nyt siis, oi Bakkus, ole minulle armollinen. Ja sinä oi henki, kuule minua! Voinko jo ensi vuonna ostaa vapauden itselleni?

"Kuules, Niila", virkkoi Pekka seuraavana päivänä, "Matti ja minä lähdemme nyt Pekkalaisen luo. Tule meitä saattamaan vähän matkaa, niin saamme jutella. Meidän täytyy ottaa mukaamme molemmat pyssyt. Saata sinä siis meitä Kateenharjulle ja koeta saada ostaa yksi niistä pyssyistä, jotka suomalaiset siellä ottivat norjalaisilta, sillä teitä ei käy jättäminen tänne ilman ampuma-aseita.

Olli kiitteli isäntää hyväntahtoisuudesta, mutta oman hevosen, jonka hän saisi ostaa jostakin talosta, tahtoi hän saada ja uudisti pyyntönsä isännän takauksesta; velkansa hän kyllä maksaa, vakuutti Olli.

Noilla kahdellakymmenellä voit ostaa hameen itsellesi ja toiset kaksikymmentä saa isäsi ryypätä, niin saa hän itsellensä hauskan illan, ehkä tahtoisit sinäkin lasin viiniä. Kas, tässä." Hän kaatoi lasiin. Sherry-viini kimalsi kuin sulattu kulia tahkotussa kristallimaljassa. Tyttö tyhjensi sen. Hänen suonissansa alkoi liikkua tulta, ja veri nousi hänen päähänsä.

On suuruus kuorta vaan, hän todistaa, Kiitetty valo vain on päreen tuike, Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa, On viisaus ajatusten hullu huike. Kun väsynyt olen kaikesta Ja tahdon murheitani kertoella, Ne saada sointuun, muotoon muovata Ja luulen osaavani runoella,

Isäntä koetti opettaa minulle turkinkieltä, minä hänelle suomen ja venäjän; hyvin me olimmekin ymmärtävinämme toinen toisemme, vaikk'emme siitä oikein selville tulleet. Eräänä päivänä halusin ostaa maitoa, mutta kun tiesin majatalossamme ei olevan lehmiä, niin päätin pyytää jotakuta heistä hakemaan sitä muualta.

"Mitäpä minä hänestä puhuisin", sanoi Jäykkälän isäntä; mutta hänen korvissaan soi niin kummalliselta tuo kieltäminen, ettei hän saisi sanoa kenellekään vieraan haluavan ostaa Niemimäkelää, että vasten tahtoansakin juolahti hänen mieleensä ajatus: "ei tuo ole ikänä oikein kelpo mies."