Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Lopuksi, koska esitelmäni jo on liiaksikin virahtanut, vain yksi ainoa miete. Jokaista ihmistä varten on vipu, jolla häntä on kohotettava, ura, jota hänen on tarkoitus kulkea; ja meidän suuri elintehtävämme perhepiirissämme on koettaa jokaista kohottaa hänen omalla vivullaan ja taluttaa jokainen omalle polulleen. Epäkohteliaisuus.
Yhdymme sydämestämme tähän lausuntoon, sillä mekin ihailemme tuota nuorta viatonta tyttöä, jonka sielussa rakkaus ei vielä ollut herännyt, mutta joka pani niin paljon arvoa omalle runolliselle käsitykselleen luonnosta ja ihmisyydestä, että hän mieluummin kokonaan luopui elämästään kuin möi itsensä. Ja kuitenkin on Aino-runossa eräs piirre, joka meitä ei esteetisesti koskaan ole tyydyttänyt.
Kovia koettelemuksia on ollut, vaan hän on voimia antanut, joka kuormankin on pannut.» Nikkilän emäntä istui vakavana, käsi poskella mietteissään. Omalle kohdalleen hän ei ollut ajatellut Jumalan huolenpitoa koskaan, eikä nytkään ajatellut. Hän ei ollut elämässään huomannut mitään ihmeellisempää.
Se lauloi: »Tunnen teidät, te oikeudenmukaiset! Sillä minäkin olen ollut niinkuin yksi teistä. Otin tehtäväni, valitsin elämänurani ja päätin olla sille uskollinen saakka kuolemaan. Olin kuullut tai lukenut kirjoista, että se oli samaa kuin olla uskollinen omalle itselleen. Ja sitähän kukin tahtoi olla.
"Niin se on, niin se on", myönsi kapteeni ääneensä tuolle omalle sisälliselle syyttäjälleen, samassa huo'aten raskaasti. Sillä välin oli Helmi juoksennellut paikasta paikkaan huoneessa, tarkastellen kutakin kohtaa erikseen. Hän näytti olevan tyytyväinen kaikkeen ja vihdoin juoksahti hän kapteenin luo ja kysyi: "Eikös nyt ole vähän parempi?" "On parempi, paljonkin parempi, lapsi kulta.
Sitävastoin tekivät mahtavammat ja voimallisemmat, jotka äskeisten riitain tai muinaisten perintötaisteluiden tähden olivat keskenänsä vihoissa, valtiollisten syitten pakosta suuria myönnytyksiä heikompain kumppaniensa ylpeydelle, voidakseen hädän tullessa saada niin monta ystävää kuin mahdollista omalle puolelleen ja oman lippunsa juurelle.
Mutta jo saavuttiin rantakadulle. Aukeni esiin ulappa ja lahden takaa näkyi kaupungin uusi puoli, sen laidasta vilahti toisten rakennusten takaa jo palanen kotitalon matalata kattoa. Taas heilahti ruoska, ja ruuna lähti hyvää vauhtia kiertämään lahden pohjan kautta omalle puolelle.
Tukasta kantoi päätä irtonaista hän käsin niinkuin lyhtyä; se meihin loi katsehen ja virkahti: »Voi mua!» Omalle näytti tietä kantajalleen: olivat kaks ja yks he sentään; kuinka tuo käy, Hän tietää, joka kaikki säätää. Hän tultuansa sillan alle juuri kohotti käden, joka päätä kantoi, sen sanat että lähempää nyt kuuluis.
Niin, niin sanoi Gabriel he halveksivat meitä. Ja sanoessaan tuon sanan meitä Gabrielista tuntui, että hän sanoi jotakin ihan uutta omalle itselleen, niinkuin hän olisi antanut lupauksen ainiaaksi siirtyä sieltä, missä hän oli ollut ennen, tähän uuteen, missä hän ei ollut vielä ihan kotona. Ja hän olisi mielellään selittänyt tarkemmin, mitä hän tarkoitti.
Etkö sinä Pekka voi! voi! sellaisia ne ovat miehet etkö sinä virka mitään no kumma, luontokappalekin rakastaa lastansa, mut sinä vaan laulat tuota ijankaikkista aisa töistäsi, etkä edes sano hyvää sanaa lapsellesi, omalle ainoalle pojallesi, jonka nyt saat takaisin niinkuin tuhlaajapojan, niinkuin Joonaan valaskalan vatsasta."
Päivän Sana
Muut Etsivät