Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Ja miksi oli Jumala pannut tämän Eva paran tänne erämaahan, jossa se, jota varten hän oli luotu, ei voinut häntä löytää? Oi, sinne, sinne, minä olen saanut tarpeeksi olostani täällä ylhäällä! sanoi hänessä sisällinen ääni, ja rajusti halusi hän nyt saada elää, rakastaa, nauttia, ja kaipauksella ojensi hän kätensä valoisalle hymyilevälle maailmalle tuolla alhaalla!
Minun ei soveltunut silloin heille kirjoittaa. Vasta sittemmin kirjoitin kotiani jonkun kerran, vaan varsin epäselvän tiedon olostani annoin siinäkin. Kerran satuin eräänä lauantai-iltana osautumaan suureen kyläkuntaan S:n pitäjässä, joka oli seurakunnan perimmäisessä pohjukassa, ja jossa olivat hyvin sydänmaalaisten kannalla.
Luuletko sinä ... että minä enää sen jälkeen, mitä eilen tapahtui välillämme, välinpitämättömänä olisin voinut olla mukana siinä ... ilman että jokainen heti koko olostani olisi päässyt salaisuutemme perille. En tullut sitä ajatelleeksi. En voi sietää enää kauempaa tätä menoa, en jaksa enää teeskennellä, enkä tahdo antaa aihetta kiusalliseen väärinymmärrykseen.
Ennenkuin oli kerinnyt saada kylliksi olostani kotomaassa ja pääsnyt taasen paluumatkalle Sundsvalliin, missä laivamme oli, kävi jo myöhäiseksi, enkä minä enään kerinnytkään sinne siksi, kun sähkösanomalla minua sinne kutsuttiin. En voinut siis enään samassa laivassa uudelleen merimatkojani alottaa.
"Ei kiitoksia, en mitenkään tahdo kuluttaa teidän mukavia, komeita ajopeliänne, talonpojan kärrit ovat jo valjastettuina; ja kiitoksia paljon olostani luonanne", vastasi Mathilda kumartaen ylpeästi. Hetken perästä kuulivat he jo Halvarin laahaavan perässään Mathildan tavaroita, ruoska läimähti, ja poissa oli Mathilda. Kuinka hiljaiseksi kävi samassa koko talo.
Beauchêne oli ollut tekevinään pienen matkan ja tuli nyt kotiin käytyään yöllisillä tervehdyksillä satunnaisten ystävättäriensä luona, ja hän väsytti molemmat naiset kovalla äänellä puhutuilla valheillaan sekä oli vielä hieman hutikassa, sopersi puhuessaan, ja hänen silmälautansa olivat punaiset. "Hyvää päivää, rakas ystäväni", huudahti hän, "minä kerron juuri näille naisille olostani Amiensissa.
Minä olen jälleen minä, hienon hieno, puhdas, ihan läpinäkyvä, ja heijastan pientä auringonkuvaa pinnaltani. Mutta tuskin olen ehtinyt olostani nauttia, kun minun taakseni jäänyt vetonen alkaa taas paisua, tulee minun luokseni, paisuu vielä enemmän ja yhtyy minuun.
Tunsin itseni semmoisessa yksinkertaisessa, vaatimattomassa ja häiritsemättömässä elämäni asemassa onnellisemmaksi kuin koskaan ennen. Ainoa seikka, joka tyytyväisyyttäni vähän vastusti, oli kotiväkeni ja rakkaiden tuttavaini kaipaus, kun myös paha mieli siitä surusta, mikä vanhemmillani lienee minusta ollut, kun eivät saaneet mitään tietoa olostani sitte kun heidän tyköänsä läksin.
"Tietääkö herra rovasti jotakin tähän asiaan? tuosta herrasta ehkä joka Taavin kanssa käveli?" "Juuri hänen jälillensä luulen pääseväni". Rovasti istuutui huohottaen ja sivellen polviaan, ja lausui sitten: "Kuulkaahan nyt lyhykäistä kertomusta elostani ja olostani, tiedoistani ja toivoistani: "Minä en ole tietänyt tästä asiasta mitään ennen kuin viimme viikolla.
Leski katseli minua aivan tyystään; ja kuin hän näki kuinka uljas ja pulskea olin uusissa vaatteissani, löi hän ilosta käsiänsä yhteen, ja nyt nousi ilo, jonka helpommasti voi käsittää ajatuksella kuin kertoa. Niinkuin lukiani tietää olin minä jo kirjallisesti antanut heille tiedon linnassa olostani, mutta se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät