Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Vilho, pidäppäs varalta, ett'ei vieraita aluksia pääse meidän kulkureitillemme, sill'aikaa kuin minä kiipeen ylös mastonkoppiin keksimään uusia maita. Olisipa häpeä, jos tällä lyhyellä lupa-ajallamme olisin unhoittanut kapuamisen, niin ett'en pääsisi tämän muurin päälle, joka ei suinkaan ole erin korkea!"
Me menemme vain ensin vasemmalle, sitten yli sillan, sitten kappaleen matkaa takaisinpäin, sitten vasemmalle, sitten poikkeamme oikealle ja menemme katua alas. Ja olisipa ihme, ellemme löytäisi sitä taloa!» He astuivat katua ylös ja toista alas ja Kalle ohjasi. Vihdoin he pysähtyivät. »Kuules, Frits, sikäli kuin voin muistaa, on se tämä viheriäinen talo.»
Olisipa edes Kerttu kuullut kaiken sen, minkä hän oli tässä niin suurella voimalla saanut sanotuksi! Mutta Kerttu, kas hänpä ei vaan tullut, vaikka oli jo kuinka mones päivä kulunut kapteenin tulosta kotiin! Jonkun päivän hän vielä odotti, että Kerttu, saatuaan tietää hänen olevan kaupungissa, tulisi käymään.
Olisipa toden perästä ollutkin hupaista, jos olisin saanut päästä' häihisi, mutta Laukosta piti aikaisin lähtemäni, ja Hämeenlinnassakaan ei tullut viipymistä enemmin kuin sitte Helsingissäkään niin kau'an kuin al'ussa luulin. Kirjauksesi sain kuitenkin tänne ja sen myötä kolme muutakin minua perästä ajanutta kirjausta.
"Noin te aina sanotte, mutta kun kerran vaan pääsette alkuun, niin sitten kerrotte niin kauniisti." "Te luulette?" "Ihan totta." Ja Anni katsoi suurilla silmillään Lauriin niin vilpittömästi ja pyytämällä, että olisipa ollut hyvin kova sydän sillä, joka olisi voinut kieltää. Lauri kertoi, ja hän sitä osasikin tehdä.
Jos voitaisiin näille saada aikaan jotkut kelpo kepposet, niin olisipa tuo kostoa himoavalle Skyttelle mieliksi. Hän onkin jo ryhtynyt valmistaviin toimiin." "Saammeko kuulla, mihin toimiin?" kysyi vieraanvarainen isäntä. "Tänäpanä viettää, niinkuin kaikki tietänette, kuningattaren suosikki Gyllenström häitään.
Minä ajattelen lukemattomien pursien ja laivojen haaksirikkoa pimeinä talvi-iltoina tyrskyjen ja kuohuvien laineitten keskellä, niin, olisipa kerrankin hauska nähdä näitten aaltojen joita tavallisesti tulee kolme peräkkäin, kolmas pahimpana tulla rynnistävän, vaahtopäiset harjat korkeammalla kuin tullirakennusten katot, ja, ehkäpä harjallaan vielä maihin pyrkivä purje-alus, kiitävän Kristianian rauhalliseen, kapeaan satamaan, lennättäen laivat mukanaan keskelle kaupunkia ja tuoden seurassaan mahtavan, huikean puhurin, joka pyyhkäisisi talot katottomiksi.
Enkä oikein tietänyt minkätähden. Kylmä varjo näytti tunkeneen meidän väliimme, ja jos sillä oli korkeampi, uskonnollinen perustus, sillä oli selityksensä uskonnossa, olisipa ollut väärin, jos olisin toivonut sen poistuvaksi. Mutta oliko todellakin niin? Minä kysyin tuota itseltäni ja kysyinpä myöskin, oliko se oikein?
Elsa puollusti kuitenki Juoseppia väkevästi, ja taistelun vielä kestäessä sisään astuivat Pentti ja Kello-Taavetti. "Ah, katso tuossa tulee äidenisä!" riemahutti Juoseppi ja juoksi Taavetin tykö. "Onko tämä minun eksynyt poikanipoika?" kysyi Pentti. "Tule tänne, pojut, tässä on sinun isänisä! Ompa se pulska poika. Olisipa synti ollut, jos senkaltainen poika olisi kadoksiin joutunut."
Ruiskahvia! Olisipa sentään hullua, jos esimerkiksi Kämpissä tilaisi ruista avec'in kanssa. Kovin häntä nauratti tuota ajatellessaan. Tieto pappilan päätöksestä levisi kuin vihuri yli kylän ja täytti rinnat riemulla. Ja sanomalehtiin kirjoitettiin Ahmaisista, että siellä tuskin enää tapaa muuta kuin ruiskahvia. Seurattava esimerkki.
Päivän Sana
Muut Etsivät