Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Olipa hän pyytänyt Mattiakin puhumaan Tildalle, että hän jäisi paikoillensa, vaikka muutoin eivät isä ja poika sanoneet toisilleen hyvää eikä pahaa, paitsi mitä töiden tähden välttämättömästi oli puhuttava ja joskus muutenkin vierasten aikaan. "Samana syksynä muutin minä Ilolasta tähän omaan kartanooni, enkä enää niin joka päivä voinut asioita seurata.
Mutta olipa heillä nyt neuvoja, jos pahoja päiviäkin; sillä olihan nyt rahaa, ja raha kaikki voittaa.
Siinä hän kuormansa päällä istua kyyrötti miettien nykyistä asemaansa ja tilaansa. Olipa warsin hywä asia hänen mielestänsä, kun ei kukaan ollut näkemässä hänen juowuksissa oloansa. Ja jospa joku tulikin wastaan tai ajoi edelle, oliwat he outoja ihmisiä, jotka eiwät häntä tunteneet ja eikäpä heillä ollut aikaa häntä tarkastellakaan.
Kun sotamies yht'äkkiä ja kuulumattomasti ilmestyi heidän eteensä, tarttuivat he molemmat hämmästyen miekkaansa; vaan hetipä sissit jo tunsivat kumppanin ja Elias huudahti iloisesti: »Kas, Kaska!» Olipa kuin he olisivat kohdanneet ilon ilmi elävänä.
Päihtyneenä on Häyrinen kovin hurjapäinen. Tulkoon siihen silloin vaikka itse kuvernööri, niin kyllä Häyrinen empimättä antaa hälle nyrkistä. Mari. Annettaisiinko sellaisen kulkea vapaana rauhallisten ihmisten joukossa! Annaliisa. Menihän se jo ohi! Tunnen itseni taas ihan terveeksi. Pääkkö. Olipa hyvä, että taas toinnuit! Minun ei olisi pitänyt puhua koko asiasta mitään. Mari.
Ja Pikku-Jussi veitikka, hän juosta tapsutteli kuin keri, tömitellen maata, hikoen kovin. Sillä eihän ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa hänellä oikein saukon selkä, pitkä ja sitkeä. Sitkeä oli koko mieskin, riivatun sitkeä ja kiinteä kuin saukko itse.
Hiekkaharjanteita myöten päästiin niiltä paikoilta ajaa retuuttamaan kärryillä yleiselle maantielle. Tämä esitys tuntui Matista hyvältä, sillä olipa hänen jalkansa äkkinäisestä paljosta kävelemisestä niin kipeät, ett'ei hän aamulla ylösnoustuaan ollut päästä lattian poikki. Kun hän senverran vertyi, että pääsi kävelemään, meni hän heti tuohon taloon, kyytiä tiedustelemaan.
Täällä avautui eteeni oikea vihannes-näyttely: kypsiä, meheviä tomaatteja, sekä raakoja että keitettyjä, mureita kurkkuviipaleita, ihania, keltaisia bataatteja, kaikenmoisia papuja, viehättäviä, höyryäviä maissitähkiä ja kermanvalkoisia, meheviä kurpitsoja, olipa siinä vaihtelevainen rikkaus ruokahalua viettelemässä.
Olipa hywin waikea löytää keinoa, kuinka pääsisin tästä pälkähästä ja saisin asian entiselle kannalle. "Minähän arwelinkin, ettei suinkaan se ole rikoksen wuoksi tapahtunut, ja sentähden haluaisin sitä paremmin tietää: mikä on saattanut teidät luopumaan lapsuuden kodista ja ystäwistä", sanoin pitkänlaisen waiti=olemisen perästä.
Ja minne hän tulikaan, toi hän muassaan päivänpaisteisen luonteensa, ja kaikkien täytyi nauraa hänelle, kuunnella hänen juttujaan ja täyttää hänen toivomuksiaan, olipa heillä kuinka kiire tahansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät