United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olenhan minä aina sanonut, ettemme tässä selville pääse", sanoi Witt. "Mutta mitä hyötyä tästä tyhjästä puhelemisesta on? Mitä on tapahtuva, se tapahtuu, ja asia selvenee kyllä itsestään lopulta". "Niinhän minä myös olen aina sanonut, Swart". "Emmekö pane maata koko asian päälle huomiseksi?" "Minun mielestäni kaikki nyt on selvillä", sanoi ukko Witt.
Lienet kai kuullut sen vanhalta Pekkalaiselta?" "Niinpä kyllä; hän sitä minulle puhui ja jutteli paljon muutakin. Entäs Hakkarainen sitten, joka teki niin onnellisen matkan esivallan puheille!" "Niin, olenhan minä siitä kuullut. Tiedätkö, missä hän nyt on?" "En tiedä; jollei vain liene Pekkalaisen luona.
Olenhan minäkin ... minä olen kutonut melkein kaikki meidän särysverkot ... isä on itse kutonut rikulit. En tiedä, miksi minusta verkkojen paikkaaminen nyt tuntui hauskalta, vaikka en sitä ennen sinä pitänyt. Sanoin, että jo ensi pyhän perästä rupean verkkotyöhön. Niinpä ei sitten ole mitään hätää pois ... eikähän olisi muutenkaan, sanoi hän.
"Niin ei voi ajatella, Rejer!... Minun seistessani ja pyytäessäni näin hänen edestään... Olenhan minä pojan äiti!" hän sanoi tämän värähtelevällä äänellä. "Niin, ja minä hänen isänsä!" hän mitteli kiivailla askelilla huoneen lattiaa. Saaran kulmakarvat rypistyivät. Itsevaltainen kihara hänen tuuheasta tukastaan oli vierähtänyt hänen otsalleen; ei voinut kieltää, ett'ei matamissa ollut tenhoa!
Minä toivotan Hilmalle onnea ja lykkyä. HILMA. Kiitoksia. Mutta mistä Sihvonen tietää minulle onnea toivottaa? SIHVONEN. Minähän näin teidän Karihaaran kanssa ajelevan kääseillä eilen illalla. Ja olenhan minä ollut vähän niinkuin puhemiehenäkin. Minähän Hilmalle sanoin, että Karihaara tykkää Hilmasta ja että toista se on Karihaara kuin se rumpari. Minä tulin tapaamaan sitä rumparia.
"Kiitän nöyrimmästi; mutta millä olisin sen palkinnon ansainnut? sillä olenhan vaan täyttänyt tavallisen ihmis-velvollisuuden", sanoi Iikka ujosti ja punastui korvia myöten. Olipa joukossa muitakin kolme, jotka punastuivat kenties vielä enemmänkin kuin Iikka.
Olenhan minä leikannut koristuksia ja kaunistanut niillä kirjahyllyn ja asettanut sille valkoisen karahviinin ja B:llä merkityn lasin, jonka isä antoi hänelle viime vuonna joululahjaksi. Eikös ole hyvin, äiti? Niin, lapseni!
Ihanata lemmityllemme se ompi tunnustaa, mutta kainostelemmepa siihen muille antaa vastausta. Olenhan vielä aivan vähän tuttava kanssanne. TYKO. Kuitenkin ymmärtäväni luulen tämän punehtumisenne syyn. ELMA. Teidän oikein siinä toivon tuomitsevan.
Mutta sitten lisäsi hän muuttuneella äänellä: »Mutta mitä se merkitsee, miten hän kirjottaa? Olenhan minä nähnyt hänet.» »Nähnyt hänet?» toisti Utterson. »No?» »Juuri niin», sanoi Poole. »Minä kerron teille kaikki. Minä tulin luentosaliin puutarhasta.
»Olenhan vaan semmoisen Tiinan poika», kuului aidalta reipas, ujostelematon vastaus. »Vai niin, vai niin.» Matkamies astahti ojan yli tienoheen, istui ja pani tupakan. »No mitäs tänne teidän kylään oikein kuuluu? Minäkin, näetkös, olen liikkunut täällä joskus ennen ja tunnen vähän näitä paikkoja, mutta en ole nyt pitkiin aikoihin kuullut mitään», puheli mies.