Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ainoastaan joku harva hajamielinen matkustaja saattoi silloin tällöin sattumalta ojentaa tänne kiikarinsa ja kysäistä peränpitäjältä, kantta pitkin kävellessään: »Mikä on tuo punainen talo tuolla kaukana'» »Se kuuluu olevan tämän pitäjän kappalaisen virkatalo.» Jos hän oli elämäänsä uupunut ja surumielinen, voi hänelle ehkä tulla ohimenevä ajatus: »Se näyttää niin rauhalliselta tuo paikka ... siellä olisi ehkä onnellista asua.»
SYLVI. Että sinä jo olet kylmennyt minulle? Että se vaati oli haihtuva, ohimenevä tunne? Sano, Viktor, eihän se ole totta? Alma koetti vaan uskotella minua. Olethan sinä pitänyt minusta yhtä kauvan kuin minäkin olen pitänyt sinusta. Etkö muista? Jo kouluajoista asti. Kuinka se sitten voisi mennä ohitse? Ja jättää katumusta ja inhoa jälkeensä, niinkuin Alma väittää. Viktor, kuule!
Onni on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän huomaa, että nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä lyhytaikainen ja ohimenevä että myös epävarma, vieläpä sellainen, että se muuttuu kärsimykseksi.
Ei myöskään sattuma, tilaisuus, jonkun ajatuksen, vaiston tai tunteen ohimenevä nousu tai masentuminen lisää eikä supista parven suhteellista lukuisuutta.
Mitä nyt enää merkitsi hänen lyhyt, ohimenevä ruumiillinen tuskansa! Nyt oli taas kaikki hyvin, nyt hänellä oli taas äitinsä, nyt ei hän ollut yksin, eikä hänen äitinsä ollut yksin maailmassa, nyt he eivät enää koskaan eroaisi toisistaan, nyt hän voisi omistaa äidilleen koko elämänsä, tehdäkseen hänet onnelliseksi.
Minä en tahdo vietellä sinua, en houkutella sinua aviorikokseen en tehdä sinua onnettomaksi. SYLVI. Viktor, minkätähden noin kylmä ja kova? Katso minuun taas samalla hehkuvalla, polttavalla katseella kuin eilenkin. Ja vastaa viimeinkin kysymykseeni. Viktor, vielä kerran: rakastatko sinä minua? En. VIKTOR. Se oli vaan haihtuva, ohimenevä huumaus SYLVI. Alma oli siis oikeassa?
Kun pääsin selville itsestäni, sain täyden varmuuden siitä, että se ei ollut mikään ohimenevä kiusaus, vaan jotain, josta en koskaan enää voinut enkä tahtonut päästä vapaaksi, silloin erosin. *Kroll*. Niin kauvan se siis jo on kuohunut sinussa. Emmekä me, sinun ystäväsi, ole saaneet siitä, mitään tietää. Rosmer, Rosmer, kuinka sinä voit meiltä salata niin surullista totuutta!
Päivän Sana
Muut Etsivät