Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kotonaan, omalla pöydällään hänellä oli kehyksessä Reinholdin valokuva. Sitä hän yhä ja yhä katseli, toistaen kiitollisena hänen parhaita sanojansa, ja yhä kasvavalla ikävällä odotti häntä.
Vai pitikö minun pettää lasta, joka niin luottavana odotti minulta myöntävää vastausta? Miksipäs, arvelin sitten itsekseni, miksipäs murheeksi muuttaisin Emmin ilon?
Impi nauroi kauniin naurahduksensa, se oli sangen kimakka, mutta lyhyt, sointuva ja kumman härnäävä. Hän kiihkomielin odotti koskenlaskua. "Minä luotan siihen, Taavi, että sinä osaat kanoottia hoitaa", siinä kaikki, mitä hän sanoi. Hänen äänensä luottavaisuus vaikutti, että Taavi mielestään oli päässyt melkoista lähemmäksi päämääräänsä. Hän ei uskaltanut puhua, ettei tämä ilo itseänsä ilmaisisi.
Toiseksi oli kulunut vaan yhdeksän vuorokautta siitä kuin Kyösti kadotti isänsä, että se tunteitten aaltoileminen, johon kuolinviesti oli hänen saattanut, tarvitsi vaan vähäpätöisen herätyksen, taasen noustaksensa eloon. Tuo tuntematon kohtalo, joka odotti vanhaa soturia kolmannen Kustaan loistavista taisteluista, oli tämä herätys. Itseänsä nuorukainen ei ajatellut.
Rissanen kertoo erään nuoren suomalaisen upseerin nimeä hän ei tietystikään jätä mainitsematta raivoissaan huudahtaneen, että sellaiset miehet ampuu hän paikalla alas, vaikka sitten kirkonportailla kotimaassa tulisivat vastaan. Varsin ymmärrettävä vihan puuska! Rissasen omat karkausaikeet eivät tämän johdosta suinkaan talttuneet. Hän odotti vain soveliasta hetkeä.
Ynnä muita samanlaisia, joita en tahdo siksi mainita, että ne ehkä vieläkin ovat ammattisalaisuuksia. Melkein jokainen epävarmempi oppilas oli käynyt liittoon jonkun taitavampansa kanssa. Ja voitosta varmoina meistä suurin osa odotti uusien keksintöjen käytäntöönpanoa.
Mutta Kaarinalla oli waan yksi tarkoitusperä, yksi pyrintö, nimittäin wanhan isänsä hoitaminen ja iloittaminen, tuon raajarikon puujalan, joka aina niin ikäwällä odotti hänen kotiintuloansa. Kaikki nuorten ilot, kemut, leikit ja kisat hylkäsi hän ehdottomasti; turwe=tupaan paloi hänen mielensä waan, ja sinne riensikin hän niin pian kun oli saanut wälttämättömimmät tehtäwänsä suoritetuksi.
Ne pysähtyivät kartanon eteen ja ajoivat sitten pihaan. Siinä se oli, siinä viedään hänen vaimonsa! Mutta kauhea tuska piti hänet kuin kiinninaulattuna paikallaan, hirveä pelko saada tietää, kammo saada kuulla totuus. Ja hän ei hievahtanut paikaltaan, hyykistyi vain alas kuin jänis ja vapisi kuullessaan vähäisimmänkin äänen. Hän odotti siinä tunnin, kenties kaksi. Rattaat eivät ajaneet takaisin.
Isäntä määräili mikä hewonen on minkin kärryn eteen waljastettawa, mitkä silat ja suitset owat millekin hewoselle pantawat, ja kuka renki kullakin hewosella kutakin wierasta menee noutamaan. Kaikki tällä tawalla mielestänsä hywään järjestykseen saatuansa, oli isäntä hywin tyytywäinen itsehensä ja odotti aikaa.
Hän odotti kuolemaa muttei liikahtanutkaan paikaltansa. Päin vastoin piti kovasti kiinni akkunanpielestä. Antti oli sill'aikaa hyökännyt Annan päälle, joka myös yritti puolustaida. Hänen voimansa eivät kuitenkaan olleet niin suuret kuin Katrin, jonka tähden hän pian joutui Antin valtaan ja laahattiin puolipyörtyneenä ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät