Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Eihän Liisa tuntenut nuoren isäntänsä ajatuksia; hän ei aavistanut, että tuo pulska mies, tuo häntä kohtaan aina umpimielinen ja harvapuheinen Lauri ei mitään parempaa toivonut kuin että Liisa tulisi hänen vaimokseen, ja että hän vain odotti otollista hetkeä. Rakastiko Liisa Uotilan isäntää? Kukahan sitä olisi tietänyt.
Jos pelastus voisi olla mahdollinen, niin olisi se pian toimeen pantava, koska kuningatar sai tietää eräältä vakojalta, jonka hän karkulaisena oli lähettänyt laivastoon, että vihollinen odotti Wismarista lisäystä, joka voisi paikalle saapua ensimäisen myötätuulen tultua. Kiiruhtaminen oli siis välttämätön. Oli alkupuoli Maaliskuuta 1428.
Kun Elysée, äkillisestä kuolintapauksesta tiedon saatuansa, seuraavan päivän aamuna saapui Pariisista, lepäsi vanhus liikkumattomana, kalpeana ja kasvot päin seinää, joka yhä turhaan odotti uutta paperiverhoansa.
Kauhistuneella mielellä odotti hän joka silmänräpäys hirvittävää tapausta ja hämmästyneet silmänsä oivalsivat vielä lisäksi, kuinka hänen veljensä, jota tämä keskustelu nähtävästi vaivasi, nousi ja läheni pikku Katia. "Sinä olet semmoinen pikkuinen tuhma tyttö," sanoi hän, "kun et vielä osaa palloakaan heittää. Katso tänne, minä näytän kuinka se käy."
Hänen rikoksensa oli suurempi kuin orpanan ja häntä odotti nyt rangaistuskin sen mukaan. Sentähden oli hänen ainoa selkeä ajatuksensa vain se, että hänen täytyi paeta, paeta; mutta minne, sitä hän ei tiennyt. Molemmat nuoret ratsastivat alussa ääneti rinnakkain.
Hetkisen perästä kaikki sentään vaikenivat, sillä eihän kukaan tietänyt, mikä jättiläistä odotti ja eikö hän taistelisi, kun joutuisi katselemaan kuolemaa suoraan silmiin.
Hän silmäilee nyt kirkkailla silmillä seinällä vastapäätä vuodettaan olevaa kuvaa. Kuva oli ihanan nuoren naisen hänen vaimovainaansa, joka toista vuotta takaperin oli löytänyt viimeisen vuoteensa siinä kirkkomaassa, joka nyt puolisoa odotti.
Rouva Bergenstierna kohautti olkapäitään ja hymyili pilkallisesti. "Ei, sinun ei todellakaan pidä tavata häntä", sanoi hän äänenpainolla, joka sai Eugenin hätkähtämään. Oliko mahdollista ... oliko hän huomannut sen, mitä hän, Eugen, tähän päivään asti ei ollut nähnyt? Eugen vältti sisaren kylmän tutkivaa katsetta ja odotti, että hän jatkaisi.
Hän odotti vain, se oli hyvin luultavaa, läheisen sukulaisensa ja Ranskan kuninkaan välien rikkoutumista, saattaakseen hänelle aina avoimen Calais'n portin kautta Ranskan maalle ne sotajoukot, joiden avulla hän Englannin keskinäissodassa oli päässyt voittajaksi; sillä tämmöinen hyökkäys Ranskaan, kaikkein suotuisin mielityö englantilaisille, saisi parhaiten kaikki sisällisen eripuraisuuden muistot haihtumaan.
Hän itse odotti vaan Valdemarin takasintuloa, antaaksensa viedä hänet linnaansa, sillä luostari oli hänestä tätä nykyä tuskauttava.
Päivän Sana
Muut Etsivät