Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Paljoa en syönyt, enkä minä paljoa woinut kestääkään, sillä ankara murhe oli masentanut ruokahaluni kowin niukaksi, eikä suinkaan mummon puhe enentänyt sitä. Minulle laitettiin mökin ainoaan wuoteesen makuusia ja mummo ja ukko paniwat maata lattialle. Wäsyneenä ja murheellisena panin maata, mutta luonto kumminkin waati welkansa ja minä wihdoin nukuin.
Vanhan vaiettua, äännettömyys tuntui yhä synkemmältä. Mieleeni kuvautui vuosisatain takaiset tapahtumat. En tiedä milloin nukuin, ehkä en nukkunut ollenkaan. Aivan oli minusta luonnon mukaista, kun kuulin Ukon jyrinän ja näin taivaan tulta iskevän. Vasta silloin tiesin olevani todellisuudessa ja Vaskon vieressä veneen alla, kun alkoi rankasti vettä sataa. Samalla kuului kauhistuttava räjähdys.
Mutta Fredrik minä en ollut löytänyt häntä, Jumalan kiitos, siis ei kaikki toivoni ollut vielä loppunut. Jos joku noista kurjista, silvotuista olennoista olisi ollut Fredrikini, olisin varmaankin tullut mielipuoleksi. Kenties oli kotona minua odottamassa joku kirje. Tämä toivo, tämä *mahdollisuus* vuodatti palsamia haavoitettuun sieluuni. Nukuin melkein lakkaamatta koko matkan.
Kapteenin palvelija sitä vastaan oli reipas mies ja suureksi hyödyksi minulle. Työtä riitti kyllä aamusta varhain maata menoon asti, ja ajatusvoimani sain myös pitää vireillä, etenkin alussa, ennenkuin kaikki tuli suunnilleen. Mutta sitä minä juuri tarvitsinkin, sillä paras keino murhetta vastaan on työ. Kun iltasilla laskin levolle, olin väsynyt ja nukuin heti.
Pari kertaa hyökättyäni ulos hänen avuksensa, joka kuitenkin oli turhaa työtä, koska paraplyy taas harpasti eteenpäin, niinkuin suunnattoman suuri lintu, ennenkuin ehdin sen luo, menin sisään, panin maata ja nukuin aamuun asti. Aamulla tulivat Mr. Peggotty ja vanha hoitajattareni luokseni, ja me lähdimme hyvin varhain vaunukonttoriin, jossa Mrs.
Ajattelin ja rukoilin ja käännyin Jumalan puoleen. Ja minä tulin levollisemmaksi. Katso, viime yönä nukuin levollisemmin kuin kuukausimääriin. "Kun heräsin, ei kuume enää värisyttänyt jäseniäni. Olin levollinen ja pääni oli aivan selvä. Ja minä ajattelin näin: Olen tehnyt sen, eikä mikään armo eikä Jumalan ihme voi saada sitä tekemättömäksi. Niinpä hän rangaiskoon minua.
Illalla olin liian väsynyt voidakseni lukea, en jaksanut, vaan nukuin koko Abrahamin sukukunnasta. Ja seuraavana aamuna kävi niinkuin isäni oli ennustanut. Tartuin kiinni läksyissäni aika lailla, ja hiukan oli lohtunani vaan se, että koko luokkamme teki samoin, paitsi erästä poikaa, joka ei ollut jäällä eilen, siksi että hänellä oli hammastauti.
"Kerro sinä ensiksi missä olet ollut." "Minulla oli tärkeä matka tehtävä, josta myöhemmin sinulle kerron, vaan en nyt; ja sillä matkalla on minulle tapahtunut aivan erinomaisia, niin uskallanpa sanoa, ihmeellisiä seikkoja. Ennen auringon nousua lepäsin sitten siellä olevassa ravintolassa ja nukuin ihmeekseni niin sikeästi, että vasta tuskin kaksi tuntia sitten heräsin."
Näinä päivinä hautajaisten edellä näin minä varsin vähän Peggotysta, paitsi että portaita ylös ja alas astuessani aina tapasin hänet likeltä sitä huonetta, jossa äitini ja hänen pikku lapsensa lepäsivät, ja paitsi että hän tuli luokseni joka ilta ja istui vuoteeni päänpuolella, siksi kuin nukuin.
Mutta pian uni silmät ummisti ja siihen nukuin ihan henkihieverinä kuin hako. Heräsin kellojen kilinästä, kun lampaat puistellen pemistellen itseään kiireimmän kautta puittivat aholle etsimään mitä murua löytyisi eineeksi. Minäkin laittausin pystyyn. Vaan äkkiä sälähti korviini kimakka, uhkaavan sointunen naisen ääni, että »täälläkös sen riivattu olet?»
Päivän Sana
Muut Etsivät