Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. syyskuuta 2025
Hän kääri mustan vaippansa ympärilleen ja katosi varjon tavoin yöhön. Seuraavana aamuna ennen kukon laulua hunnutettu nainen ratsasti goottien leiristä. Ruskeavaippainen sotilas käveli hänen vieressään taluttaen hevosta ja katsahtaen tuon tuostakin hunnutettuihin kasvoihin. Nuolen kantaman päässä heidän jäljessään ratsasti palvelija mytty takanaan. Satulasta riippui iso nuija.
Keväällä varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittivät veljekset Jukolan, pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin rakentamaan itsellensä uutta pirttiä. Pian lepäsi nurkkakivillä jykeviä hirsiä ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena päivänä aamun koitteesta aina iltahämärään paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas nuija.
Mutta kun assyrialaiset joutuivat taistelemaan vuorikansoja vastaan, eivät vaunut enää olleet soveliaat; sentähden koetettiin jo aikaisin ratsastaa hevosella, joka ei alussa, suinkaan ollut helppo tehtävä. Jalkaväki, varuksina kypäri ja panssari, aseina linko ja nuija taikka nuoli ja jousi, astui tiheissä riveissä ja aina säännöllisessä sotilaspuvussa.
Starck ja Bartolomeo asettuivat taasen vartijavirkaansa; toisella kuitenkin puukko varalla, toisella nuija kädessä. Nuo muukalaiset soturit tulivat heille tunnussanaa jakamaan. Salaman nopeudella molemmat väärät vartijat iskivät alas, joka astui etupäässä, ja sen, joka lähinnä seurasi. Ennenkuin vielä nuo kolme muuta hämmästyksestään ehtivät toipua, nekin saivat iskunsa ja kaatuivat.
»Kyllä», myönsi mr Calvin. »Mutta me emme tietäneet sitä silloin. Sen asiamiehet lähestyivät meitä nuija kädessä. 'Tulkaa mukaan ja lihokaa', kuului heidän kehoituksensa, 'tai pysykää ulkona ja kuolkaa nälkään. Useimmat meistä noudattivat kehoitusta. Ja todellakin ne, jotka eivät sitä tehneet, kuolivat nälkään. »Oo, se kannatti hyvin ensi-alussa.
Hänen pukunansa oli kulunut sudennahka, jonka yläosa peitti hänen päänsä päähineen tavoin; nahan alla oli yksinkertainen villanuttu, ja oikealla olkapäällään hänellä oli lyhyt, raskas, kovasta tammenjuuresta tehty nuija. Varovaisin askelin seurasi kolmas, keskikokoinen mies, päättäväinen ja älykäs ulkomuodoltaan. Hänellä oli päällään goottilaisen jalkaväen teräskypärä, miekka ja ruskea vaippa.
Parikymmentä kättä uhkasi heidän nuorta päällikköänsä. "Kilian!" Starck huudahti, kun tunsi hänet valkean valossa. "Se on Kilian! Se on Diesbach'in poika!" Hän oli hypännyt tämän eteen, ja kääntyi nyt vihollisia vastaan, häntä ruumiillaan suojellen. Sitten tuo kauhea nuija suhahti ilmassa ja permanto peittyi ruumiista. Näin uudistettuna tappelu pian päättyi.
Villon huudahti, "sepäs on oikea Herkuleen nuija!" Tällä välin kylänvanhin oli astunut esiin. "Kuinka voitte toivoakaan niitä kurittavanne?" hän sanoi; "olihan niitä kolmatta sataa; eikä teitä ole..." "Tulkaa kanssamme", Starck keskeytti, "niin meitä on useampia... Ja, ken tietää, ehkä meihin vielä tielläkin yhtyy uusia lisäjoukkoja." "Olkoon menneeksi!
Toisella rannalla oli suomalainen siirtokunta. Odottaessani miestä viemään kapineitani venerantaan, näin kolme miestä tulevan, yksi keskellä ja hänen kummallakin puolellaan mies, kelpo nuija kädessä. Eräs venäläinen sanoi: tuo keskimmäinen on suomalainen. "Hyvää päivää", sanoin minä suomeksi. "Jumala antakoon", vastasi hän. "Jouduin tässä kiinni", jatkoi maanmieheni. "No mistä syystä?"
Hänellä oli kädessään rautainen nuija, jonka iskuista jokainen, mihin se sattui, näytti sortuvan maahan, ja hän oli niin verissä, että tuskin enää oli mahdollista erottaa hänen kilvessään tuota vaakunaa, jonka näkö oli Dunois'ta vimmastuttanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät