Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mutta hovipoika Grégoire, joka aina oli kuin tuli tappuroissa, ei käyttäytynyt oikein hyvin, hän unohti väliin asemansa siihen määrään että tahtoi ajaa ruhtinaallisen parikunnan ohitse, joka kulki etunenässä, ja tästä sai hän ankaria nuhteita, kunnes vihdoin oppi tuntemaan velvollisuutensa ja tyytyi vaatimattomaan paikkaansa rivissä.
Aliina oli toivonut, että äiti ymmärtäisi hänen tarkoituksensa ja peruuttaisi tuon harmillisen kaupan, mutta saikin vain nuhteita osakseen. Uhkamielin poistui Aliina tuvasta. Tehkööt, ajatteli hän, mutta niin kauan kuin Vappu on meillä, en pane sitä turkkia päälleni. Koti ei enää ollut Aliinasta niin viehättävä ja iloinen kuin ennen.
Sen vuoksi kävikin aivan toisin. Ilta-lehti teki kirkkoherran sopimattoman käytöksen kansalle tiettäväksi ja antoi hänelle siinä sivussa kelpo lailla hyvin ansaituita nuhteita, josta seurasi, että kirkkoherra riensi kiiruusti kotio, vähäksi kunniaksi sekä itselleen että niille, joittenka asiaa oli ajanut. Siitä hetkestä on kirkkoherra ollut kaiken paremman tiedon vihamies.
Ja sinua miellyttää enemmän istua totia juomassa kuin olla minun seurassani? Kuten näet. Kun ilkeätkin. Huomautan etten ota vastaan minkäänlaisia nuhteita. Ole sitten. Saat kai minusta olla. Kiitoksia paljon. Minä oikein nautin kun saatoin näin esiintyä. Oltuamme hetken vaiti, aloin minä tyyneesti: Minulla on uutisia kerrottavana. Mitä ne ovat? Hänen äänensä vapisi.
Rejer tunsi omantunnon nuhteita; hän ei ollenkaan toivonut neiden saavan sitä käsitystä, että hän olisi vastannut hänen ystävällisyyteensä ja luottamukseensa halpamaisella epäluulolla.
Navetassa makasi synnyttäjä kauniin, terveen pienokaisen kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin siitäkin, että synnyttäjä oli päästetty navettaan, ja oli jo lähtemässä pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitä ja tarjoutui sen kummiksi. Hän kastattikin tytön, ja sitten, säälien ristilastaan, antoi maitoa ja rahoja äidille, joten lapsi jäi eloon.
Semmoisesta menettelystä oli seurauksena, että kello joko lakkasi kaikenni käymästä tahi meni se räplättämällä niinkuin edellä on mainittu. Suntio oli joku aika takaperin saanut taasenkin nuhteita kirkkoherralta myöhästyneen soiton wuoksi. Pahoilla mielin tuli hän kotiin ja rupesi ripustamaan kiwiä nyt kaikenni seisowan seinäkellon painon lisäksi.
Kenties äidin rintaan joskus nousi hiljaisia nuhteita poikaansa kohtaan osoittamansa heikkouten vuoksi, mutta mahdotonta oli hänen kohdella häntä ankarasti, katsellessaan hänen iloisia, vehmaita kasvojaan ja seuratessaan salaisella ihastuksella tuon solevan varren reippaita liikkeitä, liikkeitä, jotka niin suuressa määrin muistuttivat häntä itseään.
Hilja huomasi sen ja luuli nuhteita saavansa, mutta siinä hän erehtyi, sillä Paavo sanoi vain: »Sinä olet näemmä pitoihin menossa, mutta en pyydäkkään sinua viivyttää, sillä minä tahdoin vain tulla hyvästi sanomaan, koska ylihuomenna aion lähteä ulkomaille.» »Ulkomaille!» huudahti Hilja. »Niin, minä lähden vuodeksi ja kukatiesi pariksikin.»
Tuommoinen kello käwi wiimein suntion mielestä wirkaansa kelpaamattomaksi, sillä kun se ei tiennyt aikaa, hiljastui useinkin hänen soittonsa, josta hän sai nuhteita kirkkoherralta. Kyllähän suntio oli kokenut laittaa apua tuolle epatolle seinäkellolle, nimittäin laittamalla aurinkokellon tai tiimapölkyn, mutta eipä siitäkään ollut mitään hywää pilwisillä säillä ja jouluaamuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät