United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
På Magistratens vägnar PEHR EKMARK. B.G. Sandberg Sedan Stadsfiscalen Krogerus efter en längre tids sjukdom nu tillfrisknat äro förestående styrckta exemplar i hans och qvartal uppsyningsman Strömbergs närvaro uppbrände: intyga Wiborg den 8:de Januarii 1829. J.J. Andström. LIITTEIT
Anton ja Tyyni kohauttavat toisilleen olkapäätä. Tyyni viittaa kädellään, että Anton vain huoletta vetäytyisi omaan huoneeseensa seuraa pitämästä. ANTON tuskallisesti huoahtaen menee oikeanpuoleisen takaoven kautta. LEONTJEV tulee kansliahuoneesta pulveri kädessä: Minjä löytänyt pulfer. Nu? Missä Antón Antónovitsh? Aha, kammari makkama? Se hjuuvä, se hjuuvä.
Eräänä päivänä saa toverini aihetta tiedustella, mihin puolueeseen minä kuulun. Koska hän selvästikin tarkoittaa venäläisiä puolueita, vastaan ykskaikkisesti, etten kuulu mihinkään puolueeseen, että olen vain pelkkä suomalainen. Nu kak? ällistyy toverini, joka tuntuu pitävän mitä luonnollisimpana asiana, että minä valtiollisena vankina kuulun johonkin radikaaliseen puolueeseen.
Mutta suotta te kulutatte aikaanne. TIRKKONEN. Huoli siitä. Tule Heikura! OTTO. Jos minä saisin luvan kulkea edellä lyhdyn kanssa ja näyttää herroille tietä. TIRKKONEN. Ei tarvitse. OTTO. No, sitten juoksen jäljessä, sillä mukana minun olla pitää. Ajöös nu, ajöös nu, solänge. Kuuletteko, te möröt, siellä uunilla! Ajöös, ajöös! ANTTI. Poika sinä, nyt ala lipata. OTTO. Kommer straks. Makeata unta!
Härhos medföljer den nu, jemte anmärkningar, såväl till den, som till Runoelmia Runebergiltä och Enon Opetuksia. Jag har icke gifvit mig tid att fullkomna och renskrifva dem ej heller har jag någon förmåga, att skrifva dem så, att jag ansåge dem duga.
Jag torde redan hafva skrifvit Dig, att jag funnit det Syräner bott ända till Ingermanland, Ilmensjö och Moskou. Nu har jag funnit allt mera och längre fram spår af Syränska ortnamn ända till Peipus-sjön.
Nu en bön allenast, Nu en enda önskan, Le ej om jag rodnar När nå'n gång vi träffas; Le ej åt den arma, Om hon skiljs och tåras. Samaan ryhmään kuuluu myöskin pieni epigrammi »Den ena kyssen», joka hyvin voi olla näiden tunnelmien esiinkutsuma ja kuuluu näin: Gossen till flickan så: Gode, en kyss nu blott, Varför mig neka den? Flickan till svar igen: Gärna jag gåve den.
Att söka utvägar till afvikelse derifrån, är vanhedrande och öppnar banan för lasterna, och endast egen vinning kan då afhålla eller påskynda brottsligheten. Ledd af uppriktighet och god afsigt vid författandet af den öfverklagade Brochuren, tror jag mig nu kunna upplösa all den förmenta tvetydighet, som blifvit tillagd de till anklagelse deri anmärkta ställen.
P. S. Att brefvet icke tidigare kommit ut, har icke skadat, ty nu just fick jag af Bokh.
Enhän voinut aavistaakaan, että sinä Eva Ruususesta puhuit. Luulin sinun vallan toista tarkoittavan. MARI. Ketä toista! VILHO. Hm ! MARI. Kehenkä siis on mielesi hehkunut jo aikoja ennen kuin minua kosit? VILHO. Uh uh täytyykö minun se sanoa?.. MARI. Kenestä on sinun mahdoton luopua? Sano suoraan! VILHO. Nuuskasta, armas Mariseni, nuuskasta vaan ja sinusta! MARI. Nu nuuskasta!? Ha, ha, ha!