United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennen hän sitten pelasi Markuksen kanssa tai seurusteli vaikka saappaan kiillottajan kanssa. Hänen tuli nimittäin yksikseen jäätyä kohta ikävä. Hän ei lainkaan elänyt yksinänsä. Hän oli silloin yhtä kuin nolla. Hänen olonsa tuli synkäksi ja hän olisi tahtonut pistää päänsä muurahaispesään.
Et, laulu, totta ehdotonta Sä aina pyrji lausumaan, Myös puolitotta, valhettakin monta On kaunista, ne kun on ehjää vaan. Voi lukujenkin valhe, nolla, Se kun on ehjä, kaunis olla, Vaikk' ynnä toisten kanssa vasta Se lakkaa valhe olemasta. Niin vertaukset, varjot, kuvat, Myös itse kuva Jumalan, Vaan totuudesta kangastuvat, Niin luoden valhemaailman.
Seuroissakin istuu kuin mikä nolla, että oikein harmikseen katselee.» »Mutta ei se nyt olekaan kumma», puhkesi Jussi puhumaan, »niissä melkein mieskin nollaksi muuttuu. Niinhän ne ovat hienoja, ne naiset, ja yleviä, että tulepas vaan lähelle.
NARRI. Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut hänen karsaudestaan huolia; nyt sinä olet paljas nolla ilman numerotta; minä olen parempi kuin sinä: minä olen narri, sinä et ole mitään. Hm, hm, Jok' antaa leivän pois kädestään, Saa nuoleskella kynsiään. Tuossa on tyhjä lisko.
Nämät ilmestykset antoivat hänelle sanomatonta elämän tarmoa. "Minä olen todellakin täydellinen nolla", päätti hän. "Tässä minä istun, ja mitä minä olen saanut aikaan, en mitään! Keltä minun tarvitsee kysyä mitä minun on tekeminen, ei keltään! Ja nyt minä otan ja menen vankilaan ja haen sieltä sen Souvari-Heikin, sillä hän on jälleen siellä. Niin minä teen."
Jollei hän ole hyödyttänyt ihmiskuntaa, sen suurta asiaa täällä Jumalan maailmassa, niin eivät hänen voittamansa turkkilaissapelit, kultakolikot, jotka hän sulloi taskuihinsa, melu ja taistelut, joihin hän antoi aihetta, merkitse ikinä mitään hän oli vain meluava nolla; todellisuudessa ei hän ollut mitään. Kunnioittakaamme *vaikenemisen* suurta valtakuntaa!
Mahtoi olla luonnossa. Ei Hanna suinkaan oppisi, ei ikinä. Hyvänen aika! Tällä hetkellä hän vaan ei saisi sanaakaan suustansa. Mutta eipä sitä tarvittukaan. Olga kyllä piti puhetta vireillä. Eikä pojat häneen enää katsoneetkaan. Varmaan hän oli heidän mielestään typerä ja mitätön. Oikea nolla. Ja ruma, onnettomasti ruma. Kylläpä hän sen tiesi itsekin.