Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Maa ja taivas! Muistanko oikein? Niin hän riippui kiinni Isässäni, kuin kiihtynyt vain himo Ois nautinnostaan. Ja sentään, kuukaus vain! Mut pois se aatos! Heikkous, vaimo, nimes! Vain lyhyt kuukaus; rikki viel' ei kengät, Joill' isä-raukan ruumista hän saattoi, Nioben lailla itkein; hän, niin hän, Voi suas! elukkakin järjetön Ois surrut kauemmin, setäni vaimo.
Se oli Nioben muoto, tyytyväinen osaansa, taipuen taivaan tahtoon.
Kun heitä näin äänettöminä tapasi, lapsellisen luontevissa asennoissa ja avojaloin, luuli näkevänsä edessään vanhanaikaisen valkean marmoriryhmän, esittävän paria Nioben lapsista; mutta huomatessaan heidän silmäystensä aina etsivän toisiaan, hymyilyn yhä hellemmin tapaavan hymyilyä, olisi tehnyt mieli kutsua heitä taivaan lapsiksi, noiksi autuaallisiksi hengiksi, joiden koko olemus on rakkautta ja joiden ei ole tarvis pukea tunteitansa aatoksiin ja rakkauttaan sanoihin.
Akhilléus on kertonut Niobēn järkyttävän tarun suostuttaakseen Priamoksen aterian nauttimiseen: koska muka Nióbē, vaikka oli saanut kärsiä niin kauheita, kuitenkin lopulta, "kun itku jo ehtyi, muisti ruokaa", niin Priamoskin ryhtyköön ateriaan. Sen tähden jo antiikkiset tutkijat katsoivat nämä säkeet hylättäviksi.
Hautaan, hautaan saatamme nyt Claudion, puettuna pukuun valkea kuin lumi. Tuossa hän Nioben kuvana mua katselee, ja tuossa valitus kipeä yleinen ja avara kuin vihaisen tappelopäivän iltana. Tässä on helvetti jo valmis. 1:N NAINEN. Ylös! Minä tahdon ommella hänen hameensa puhtaan ja valkean. 2:N NAINEN. Minä tahdon sen itkun kirkkailla helmillä pallistaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät