United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran, kun taas kaikki lapset olivat Niemimäkelässä, rupesi Anni tahtomaan, että hänkin olisi saanut hallita leikkikaluja ja pitää puolet niistä ominansa, mutta Kasperi ei mitenkään siihen suostunut, sanoi ja intti vaan ne kaikki omiksensa. Se loukkasi kovin Iikan oikeuden tuntoa ja hän sanoi Kasperille; "Niinköhän luulet, ett'ei noita sinulta väkisin saataisi?"
Oli se jommoinenkin näre, sanoi Mikko. Kolmetoista ja puoli metristä syltä lähti halkoja. Sinne jäivät nekin jokainen kapale, kuten muutkin vaiviot. Mutta vähät huolisin kuusesta, kun vain se olisi vahinkoa, mutta kun meni kaikki henkeä, hipiätä myöten, niin se on enempi kuusta. No niinköhän tuo menee, että se asia ei koskaan oikea? sanoi Sikri.
Kolmea alimmaista ikkunaa, jotka olivat pieniä ja jotenkin korkealla maasta, valaisi sisällä palavan pienen liekin lepattava kajastus. Tämäkö se nyt oli tuo herraskartano, johon minun oli taivallettava? Noidenko seinien sisällä minä olin löytävä uusia ystäviä ja alkava onnellisemman elämän? Niinköhän!
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että tuli tali rullan teilaa Jotta kuinkahan oisi Ja tokkohan voisi Olla keyrinä ilman heilaa. Ja tämän kylän pojat ne laulelevat, Että haituli rullan taalaa Ja niinköhän... Vedänkö? SAMPPA: Sen sinä voit tehdä. Sittempä kuulevat Kukkolan tytöt, että Isontalon miehet ovat liikkeellä! KAAPERI: Se on selvä se. Mutta kuulehan Samppa!
Mihin, matki muori hyväntuulisesti kerran, kun tästä sattui tulemaan puhe. Tottahan sen on, Maijaliisan, mukavampi ottaa täältä ja säästää omiaan. Niinköhän se tekee? No niin se tekee! Tottahan sinä Maijaliisan tunnet. Kyllä se eteensä katsoo. Jaakko Jaakonpojan oli hyvä mieli, kun asia sai tämän käänteen. Mutta samalla ajatteli: äläpä huoli, ei meilläkään satu olemaan rahaa tästälähtein! Hymyili.
Kuinkapa se poika lie poissa ollessani asiat toimittanut kevään kuluttua; mitenkä karjakin lie yli talven päässyt, niinköhän ne ovat sen tuvan kattaneet? Niin joutui Tuomas siihen paikkaan, jossa edellisenä vuonna oli eronnut Eliaksesta. Eipä enää ollut tuntea koko paikkakuntaa. Siinä, missä viime vuonna kansa oli puutteesen menehtyä, nyt kaikki elivät varallisesti. Oli tullut hyvä vuosi.
Näistä asioista on paljon parempi tyynesti sopia keskenään alusta pitäen, kuin sittemmin kiivailla kiistoilla ja alituisilla kotikahakoilla. Isäntäväessä on yleensä se mielipide vallalla, että palvelijain tulee kunnioittaa heitä ja heidän perhettään enemmän, kuin he palvelijoita. Mutta niinköhän lienee asian oikea laita?
Vaan sinähän sitä eilenkin pidit käsilläsi. Etkö muista, kun vielä aioit tehdä siitä perpetuum mobilen, ikiliikkujan, laittamalla siihen jonkinmoisen vesirattaan? Minä luulen että kello kohta lyö, lausuin heille. Niinköhän? Minulla on vielä Ruotsinkielioppi Honkiojalla. Pitäisi sitäkin vähän silmätä ja pestä sitten silmänsä, lausui Jaakko ja alkoi toimeen.
"Se on waarallista", sanoi suntio totisena. "Minkä wuoksi ... mikä on waarallista?" "Sillä tawalla kellon pyyhkiminen ... se on waarallista." "En ymmärrä." "Hiuksia karwoja ... ymmärrätkö?" "Hiuksia, karwoja! Mistä ja mihin?" "Kellon laitaan turkin hihasta." "Oliko se sitten niin waarallista? "Wai oliko..?" Sittenhän kello heti halkeaisi kuin nauris." "Niinköhän?"
Ja useinpa hän luopuisi vaikka sormestaankin, kunhan samalla vain pääsisi eroon sormuksesta. Kas vain! ja niinköhän lie majurinkin käynyt? Aivan varmaan. Varsinkin Saksissa; vaikka hänellä olisi ollut kymmenen sormea kummassakin kädessä, hän olisi ne kaikki kaksikymmentä saanut sormuksia täyteen. Tuohan kuuluu varsin merkilliseltä ja siitä sietää ottaa selko.