Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
"Se on päinvastoin oikein pieni tänään!" "Sen te sanotte vain lohduttaaksenne minua, senkin veitikat", nauroi Lisbet. "Mun nenäni on suunnaton", lausui hän, "sen vertaa ei ole koko Tukholmassa..." Samassa astui sisään rouva Hjort valmiiksi pukeutuneena, pitseissä ja koristuksissa, töyhtö hiuksissa ja kauneilla kasvoilla epäilyttävän hieno ja nuorekas puna.
Jospa vaan ei koetuspäivä, elämä, olisi niin pitkä. Leonore, hellä enkelini rukoile puolestani. Jääkää kaikki terveiksi! Tervehdi hellästi kaikkia omalta Petrealtasi. J. K. Nenäni ynnä sitä ympäröivät piirteet tervehtii Gabriellea ja tulee tässä kuvana häntä tervehtimään. Hän ei saa luulla minua alakuloiseksi. Pienen ballaadin eli romansin lähetän samalla.
«Ja suuni ulettuu korviin asti, ja nenäni on niin litteä ja pitkä kuinka ne parannat?» «Suusiko? No niin, onhan se vähäsen liian suuri, mutta hampaasi ovat tasaiset ja voivat varmaankin muuttua hyvin valkoisiksi, vähän paremmalla hoidolla. Ja nenäsi annappas minun nähdä! niin, jos se olisi vähäsen kaareva, niin se olisi sangen hyvä sekin. Ja näytäppäs! Luulenpa todellakin sen rupeavan kohoamaan!
Tehdäänkö sitten siltä väliltä, ei liian suurta eikä liian pientä? Tehdään, niinkuin hyvä tulee, sanon minä, ja itsetuntoni yhä kasvaa tästä uudesta neuvosta, jonka olen saanut antaa. Isä ottaa pihdit ja koukistaa valmiiksi ongen. Vielä kiertää hän silmukan sen toiseen päähän. Pitäen sitä nenäni edessä hän sanoo: Mahtaakohan tämä nyt passata? Minä nyökäytän hyväksyvästi päätäni.
"Minä pelkään, hyvä herra, että..." sanoin. Vaan en saanut puhutuksi loppuun asti. Hän räpsäytti molemmin käsin vasten kasvojani, niin kuin vihanen kissa, juoksi takaisin majaan ja paiskasi oven kiinni nenäni edessä. Nopeat liikkeensä ja vihainen käytöksensä olivat niin ristiriidassa hänen muotonsa kanssa, että minä seisoin siinä aivan hämilläni.
Minäkään en löytänyt nyt puhuttavaa ja siksipä minä, vaikka ei niistätyttänytkään, otin käsilaukustani nenäliinan ja niistin sillä nenäni, niin sirosti kuin voin. Sen tehtyäni keikautin hieman päätäni ja sanoin kuin närkästyneenä: "No samaa minäkin ajattelen ... Lassi Maijula kirjoittaa paljon yksinkertaisemmin ja selvemmin... Vai mitä te, herra Ikonen, ajattelette?"
"Ei", sanoi hän puoleksi unissaan, "en minä siihen rupea. Emme me pelanneet nenän näppäyksistä!" Hän oli unissaan pelaavinaan Schafkopfia. "Vai niin, sinä tahdot pelata minua nenäni päällä!" ja samassa antoi hän kolauksen Wittille, joka oli myyvinään kauroja ja paraillaan sitovinaan viimeisen säkin suuta kiinni.
Nyt käymme porstuakamariinne, ja minun ajaessani tätä partaani, te keritsette tukkani ja annatte päälleni toisen takin ja hatun. Leukapäähäni jätän piikkiparran ja teen pienen, mustan pilkun nenäni viereen, ja se suuri varas on valmis. Minä astun taasen sisään, nuot tuossa ottavat minun kiinni, ja sitokoot minun nuoriinki, se ei tee mitään, mutta kotia pääsen vapaalla kyydillä.
Ihan minun nenäni. Niin, kyllä hänestä näkyy, että hän on syntynyt mylläriksi. No kas, tämä se onkin minun poikani, sillä on turpa jauhossa. Mutta kenen se on tuo toinen? Kuulepas veitikka, miten sinä olet vartioinut myllyä tänä yönä? Onko siellä niitä vieläkin. Enkö minä tuntisi omaa vertani? Onko siellä vielä yksi? Tämäpä jo on liikaa.
Minä katsahdin ulos, syytä tiedustellakseni, ja näin ihmeekseni Peggotyn syöksevän esiin pensas-aidan takaa ja kiipeevän ylös kärryihimme. Hän sivui minut käsiinsä ja likisti minua nyöriliiviänsä vastaan niin kovasti, että nenäni pusertui vallan kipeäksi, vaikk'en ajatellut sitä ennen kuin jälestäpäin, jolloin huomasin sen kovin araksi. Peggotty ei lausunut yhtä luotuista sanaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät