Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Toinen kirje oli maatilojen yli-isännöitsijältä. Tämä kirjoitti, että hänen, Nehljudofin, oli välttämätöntä itsensä saapua paikalle, turvatakseen perintö-oikeutensa ja, paitsi sitä, päättääkseen, kuinka taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkö kuin sitä oli hoidettu vainajan aikana, vai niinkö kuin isännöitsijä oli ehdottanut vainajalle ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, että nimittäin maanviljelyskalusto olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava talon viljelykseen.
Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä, saattoi tuskin pysyä valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit heidän takanansa, istuivat liikkumatta. Sisäpuolisesta tarkastuksesta kävi ilmi, että.
Tämä aamukirkko oli sitten ikipäiviksi Nehljudofin valoisimpia ja elävimpiä muistoja. Pilkkosen pimeässä, missä vaan paikotellen häämöitti valkea lumi, kahlattuaan rapakoissa, ajoi hän kirkkopihalle. Hevonen pörhisti korvansa nähdessään kirkon ulkopuolelle sytytetyt soihtumaljaset. Jumalanpalvelus oli jo alkanut.
Päättäen kuitenkin Nehljudofin vaatteista, että tämä oli rikas mies, hän hymähti. Minunko luokseni? sanoi hän kumartaen hymyilevät ja hiukan kierosilmäset kasvonsa verkkoa kohden. Minä tahdoin nähdä... Nehljudof ei tietänyt sanoako: »teitä» eli »sinua», ja päätti sanoa »teitä». Hän ei puhunut tavallista kovemmin: Minä tahdoin nähdä teitä ... minä...
Mutta hänen kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinä piirikunnassa, missä useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti vaan, että toukokuun lopussa oli määrätty tapahtuvaksi ylimääräinen piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitäisi kaikin mokomin saapua antaaksensa un coup d'épaule esiintulevissa tärkeissä kysymyksissä, jotka koskivat kouluja ja maanteitä, ja jolloin oli odotettavissa voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.
Ei ehtinyt Nehljudof esitellä itseänsä, kuin jo naisen kasvot saivat säikähtyneen ja iloisen ilmeen. Ah, ruhtinas! huusi hän pyyhkien käsiänsä esiliinaan. Miksi tulettekin kyökkitietä? Olette meidän hyväntekijämme! Minä olen hänen äitinsä. Olivat aivan pilata koko tytön. Te olette meidän pelastajamme, puhui hän tarttuen Nehljudofin käteen ja koettaen sitä suudella.
Nehljudofin oli erittäin mieluista nyt muistella tätä kaikkea; mieluista oli muistella, kuinka hän oli vähällä riitaantua upseerin kanssa, joka oli tahtonut lyödä rumaa leikkiä tapauksen johdosta, kuinka toinen toveri rupesi hänen puolelleen ja kuinka he sen johdosta tulivat lähemmäksi toisiansa, ja kuinka koko metsästys oli ollut onnellinen ja iloinen, ja kuinka hänestä tuntui suloiselta, kun he yön aikana tekivät matkaa takasin rautatieasemalle.
Ja se ihminen oli kuitenkin paras kaikista, joita hän tunsi; muut olivat vielä tätäkin huonommat. Ja kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan vahvistanut tätä asiaa. Nehljudofin tätit, jumaliset mummot olivat hänet kartoittaneet, kun hän ei enää yhtä hyvin kuin ennen voinut palvella heitä.
Nauru, millä asianajaja vastasi Nehljudofin huomautukseen, ettei oikeudella ole mitään merkitystä, jos sen jäsenet voivat mielin määrin käyttää tai olla käyttämättä lakia, ja se äänenpaino, jolla tämä oli puhunut »filosofiasta» ja »yleisistä kysymyksistä», osotti Nehljudofille kuinka kokonaan erilaiset olivat hänen ja asianajajan, ja arvattavasti myöskin tämän ystävien katsantotavat.
Tämä opettajatar oli kääntynyt Nehljudofin puoleen rahapyynnöllä opintojensa jatkamista varten. Nehljudof oli antanut hänelle nuo rahat ja unohtanut hänet. Nyt tuli ilmi, että tämä sama neiti istui valtiollisena rikoksentekijänä linnassa, missä oli luultavasti saanut tietää Nehljudofin asiasta ja tahtoi tarjota palvelustansa. Kuinka silloin oli kaikki ollut helppoa ja yksinkertaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät