United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä kummakaan, jos wähän alakuloiseksi wetikin. Olihan kaksi heidän kunniapylwäistänsä sortunut ja tullut kaiken maailman pilkan ja naurun esineiksi. Saattoipa isännällä olla muitakin syitä alakuloisuuteen. Eihän häneltä woinut olla salassa, kuinka täpärällä heidän ennen niin loistawa taloutensa oli.
Outo on heitä nähdä ilman naurun ja leikin ilmettä heidän kasvoillansa. Heidän jäljessänsä tulee Georg, valkoset äärettömän puhtaat säämiskähansikkaat käsissä ja uuden uutukaisessa, poimuttomassa kadettipuvussa. Hän on juhlallisen kalpea, kasvoissa jonkinlainen "tottuneen" ilme. Ei voi niissä nähdä vivahdustakaan muuta kuin että se, mikä nyt oli tuleva, oli juuri sitä mitä pitikin.
Sanaakaan vastaamatta tarttui emäntä renkinsä käteen ja vei hänen isoon saliin suuren peilin eteen. "Niin todellakin, ikämme estää; jos nyt yhteen menisimme, niin ansaitseisimme todella ihmisten naurun", puhui Ville. "Kas kuinka harmaa minun pääni jo onkin, sitä en olisi koskaan uskonut vaan hyvä on näinkin; ollaan ennellämme, se on parasta."
Hän tiesi nimittäin, että ellei hän tulisi sinne, oli Leeni häntä kohta hakemassa, ja sitä hän toveriensa tähden tahtoi estää, nämä kun vain nauroivat Laurin hartaille tyttötuttaville. Leeni ei ollenkaan ymmärtänytkään tässä olevan minkäänlaista naurun syytä.
Kun Kolibri oli näistä neljästä se, joka enin huolehti pukuaan, tämä selitys herätti raikkaan naurun, mutta se ei Kolibria keskeyttänyt, hän jatkoi: "Niin, minä tunnustan etten tosiaankaan tee muuta kuin sen, että pidän kunnossa pukuni ja käyn pidoissa.
ONNI. Niin, ukko taisi teitä häiritä, kun tuli kotiin vähän iloisella tuulella, he he he. HILMA. Se ei ole mikään naurun asia, ei yhtään. Muuten minulla oli päänkivistystä jo ennen kuin panin maata. ONNI. Ohoh! Mistä se tuli? HILMA. Kuka sen tietää. ONNI. Mutta kuulehan nyt, Hilma enhän minä noilla sanoilla mitään pahaa tarkoittanut.
Eräs piioista taas väitti selvään kuulleensa Riitan aitan ovea "auvottavan", ja kun hän oli koettanut ylä-ikkunasta sinne päin katsoa oli portailla liikkunut jotakin mustaa ja kuulunut sipinää ja naurun hihitystä, mutta hän ei ollut uskaltanut ulos katsomaan lähteä.
Ja jos siis tänään olen käyttäytynyt vielä pöllömäisemmin kuin olisi tarvinnutkaan, niin tiedätte, että se kuului asiaan ja on se senvuoksi anteeksi annettava. LAURA. Anteeksi! Kun olet tehnyt meidät naurun alaisiksi kaikkien silmissä ja loukannut vieraitamme, etteivät he koskaan enää tohdi meille tulla. ANNA. Niin, kyllä uskon, etteivät niin pian tule takaisin, kyllä sen uskon.