Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska ol´ raivo
"Siis myönnät minulle kuitenkin keisarin arvonimen. Jos olen keisari, mestattanen nyt sinut sentähden, että nauroit kasvoilleni, pitäen minua narrina. Minä tunnen ansiosi." "Oi herrani!" "Minä tunnen ne hyvin, ja aivon niitä palkita.
Sinä nauroit sillä, ettei mulla ole parempaa hevosta. Sitä minä en kärsi. Ja samalla kun sinä kerran *nauroit*, ajattelit sitä, että meille tulee ryöstöhuutokauppa, ja sitä, kun Hautalainen...» Esan valtasi niin kiukku, että hän pyöritti vain hammasta purren päätänsä. »Mutta olkoon nyt», jatkoi hän, ja ääni tuntui itkunsekaiselta. »Kun sinä pelkäät, niin olkoon anteeksi.
Minä sanoin: "Oletko nyt iloinen, kun tahtosi on tapahtunut?" Mutta sinä nauroit ja vastasit: "Iloisempi olisin, jos sinä, Gunnar, makaisit tuossa Sigurd'in siassa." HJ
Voi sinua, Turun kansa, jatkoi hän, sinä, joka pesit kätesi marttyyrien veressä ja ilkkuen nauroit heidän valitushuudoilleen! Minä sanon sinulle, että sinä olet höystävä pellot ja kirkkomaat ruumiillasi ja sinut hajoitetaan ympäri niinkuin akanat myrskyssä. Voi sinua, koko suuren Suomen kansa, jonka synnit huutavat taivaaseen ja vaativat kostoa!
Sinä nauroit: "On kuin me jo olisimme liitossa ... salaliitossa heitä vastaan...." Me nousemme. Sinä kurkotat ruiskukan aidan yli ja kiinnität sen rintaani. Et puhu mitään, se tapahtuu kuin ohimennen. En saa edes kiitetyksi, kun sinä samassa hyppäät takaisin maantielle. Olen kuin suunniltani, kuin huumautunut, en ymmärrä vielä, mitä tämä oikein on.
Ma tahdoin luokses tulla Ja viipyä rinnallas; Ei ollut aikaa sulla Sun kaikilta toimiltas. Ma lausuin sieluni innoin: "Sua yksin mä lemmin ain!" Sa nauroit täysin rinnoin Ja pilkoin niiasit vain. Sä vielä kiihdytit, kulta, Mun lemmenmurheitan', Ja viimein sä kielsit multa myös lähtösuudelman. En itseän' ammu varmaan, Vaikk' asiat on huonosti päin!
Silloin hävetti Boleslavia, että hänen oli täytynyt näyttää tämä nainen ystävilleen, ja hän aikoi heti antaa tytölle lähtöpassit, jottei hän enää joutuisi heidän näkyvilleen. »Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän. Tyttö hätkähti. »En mitään, herra», vastasi hän kääntäen katuvana silmänsä maahan. »Miksi nauroit?» »Minäkö, herra?» sammalsi hän. »Olen vain iloinen.» »Miksi?» »Koska olen jälleen täällä.»
Kyll se kuulost oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol´liit tottumattomat kuulemaa semmosta sirmankall soitettava. »Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol´ ain sanapars varul´l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui, mutt ol´liit semmosii omatekosii.
Miksi sinä nauroit? Senkö tähden, että tein pahoin pojallesi? Mutta se toinen, eikö hänkin ole sinun poikasi? Ja hän on samalla minun, huomaa se! Niin hurjina kuin tänä yönä en ole vielä koskaan heitä nähnyt. He seuraavat silmillään minua, minne menenkin. Minä tahdon rauhaa talossani! Miksi sinä et koskaan kuullut rukouksiani, vaikka minä niin palavasti pyysin takaisin lastani? Miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät