Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Tällä ajalla olivat he käyneet tuon ihmeellisen rajalinjan yli naisellisessa elämässä, joka eroittaa huiman, sivistymättömän ja ajattelemattoman tytön kukoistavasta, kainosta ja ajattelevaisesta naisesta. Se on ikäänkuin tulla La Manchan aukeilta, harmailta ja ikäviltä lakeuksilta Andalusian uhkeihin laksoihin ja kukoistaville kunnaille.
Kun nainen tuolla tavalla vaikuttaa poissaollessaankin, niin mitä sitten silloin, kun on kiintynyt johonkin heistä! Silloin luo hän oman värinsä kaikkeen, mitä katselemme ja missä elämme. Minulla ei ainakaan ole yhtään seutua, ei yhtään ihmistä, joihin ei olisi kiintynyt jotain siitä naisesta, joka tuohon aikaan oli elämäni sisältö.
"Mikä vahinko, ett'ei hän ole mies!" huudahti eno, huo'aten. "Järjestäkäämme asiat ja suhteet niin tässä maailmassa, ett'emme enään saa tilaisuutta huudahtaa naisesta, oi, mikä vahinko ett'ei hän ole mies". Sittemmin puhelin äitini kanssa samasta asiasta ja kerroin hänelle keskusteluni Karolinan kanssa.
Kysymys ei ole valituksesta, vaan naisesta, joka on syytön, mutta kärsii rangaistusta. Selenin huokasi: saattaa hyvin olla, mutta... Ei saattaa olla, mutta on ihan varmaan... Mistä sinä sen tiedät? Siitä että olin valamiehenä. Tiedän missä teimme erehdyksen. Selenin rupesi miettimään. Olisi pitänyt heti silloin ilmoittaa, sanoi hän. Minä ilmoitin. Olisi pitänyt panna pöytäkirjaan.
Kerran minä muutamia vuosia sitten ulkomailla näin rautatien vaunussa vilahduksen naisesta, jonka kasvot minulle elävästi johtivat mieleeni unhottumattomia piirteitä ... mutta luultavasti minä satunnaisen yhtäläisyyden johdosta erehdyin.
Seuraavana päivänä hän oli peninkulmien päässä äkillinen inho sitä naista kohtaan, joka oli hänelle antautunut, oli vallannut hänet ja ajoi hänet pakosalle. Hän palasi kuitenkin takaisin, ja hänestä, naisesta, jota hän ei koskaan ollut rakastanut, piti tulla hänen vaimonsa. Sen laivan haaksirikko, jolla tyttö kulki, lopetti hänen Pampasseikkailunsa.
Mutta ei hän erittäin ahkerasti lehteä silmäillyt, ja jos hän yleensä mitään luki, hän tutki omaa sieluaan, tuota mustaa kirjaa, jonka kirjaimet olivat veripunaiset. Väliin hän vilkaisi oveen päin katsoakseen, oliko pakotie vapaa; hän tahtoi kuitenkin jäädä kuulemaan lisää tuosta pelastetusta naisesta, voidakseen sen mukaan määritellä menettelytapansa.
"Te puhuitte äsken eräästä Claudiuksen talossa asuvasta Charlotte-nimisestä naisesta", lausui herra von Wismar, joka luultavasti huomasi menneensä liian pitkälle ja nyt tahtoi kääntää puheen toisaalle. "Onko hän tuo uhkea, nuori kaunotar "
Tuo kaunis soutajatar sitä vastaan ei ollut hieno, mutta niin valkea ja punainen sekä niin perin rehellinen ja iloisen luontoinen, että hänestä täytyi jokaisen pitää yhtä paljon kuin tuosta ylhäisestäkin naisesta. "Pysähdyttäkäähän vene!" käski ylhäinen herra, kun oli ennätetty keskelle järveä. "No, missäs on tupa? Tuolla niemellä oli ennen tupa."
Vasta ulos tullessa Aramis laski kätensä d'Artagnan'in käsivarteen, silmäsi häntä terävästi ja virkkoi: Ethän kai liene puhunut kellenkään tuosta naisesta? En kellenkään koko maailmassa. Et edes Athokselle ja Porthokselle? En ole heillekään hiiskahtanut sanaakaan. Hyvä.
Päivän Sana
Muut Etsivät