Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Henki osoitti aina vaan alaspäin sitä hautaa kohden, jonka vieressä se seisoi. "Ihmisten elämänjuoksua seuraa määrätty loppu, johon se, jos siinä pysytään, epäilemättä saattaa", lausui Scrooge. "Mutta jos luopuu tästä elämän juoksusta, muuttuu loppu. Sano, että niin on niittenkin asiain laita, joita sinä näytät minulle!" Henki oli liikkumatonna kuin ennen. Scrooge hiipi sen luo.
RIITTA. Niin, sinä näytät niin juhlalliselta ja hartaalta, kuin Antti lukkari lukusijoilla. HANNU.
Anna se tänne! Tässä on se aarre, joka todistaa sinut Kosminin pojaksi. Kun tämän ristin hänelle näytät, tietää hän, kuka olen minä, kuka sinä. Mutta ennenkuin tämän ristin taikavoimaa aion käyttää, tahdon sinusta saada pojan, joka ansaitsee arvonkoroituksen. Andrei. Mitä tarkoitat, äiti? Audotja. Minä näen sinussa piilevän jotakin ja tahdon saada selvän sinusta. Sano, mitä sinä vehkeilet?
Jonkun jalkamiehen pitäisi auttaa minua." Eräs ritareista huusi pyhiinvaeltajalle: "Ystäväiseni, kääripäs ylös kaapusi, astu veteen ja kanna kuningatar maihin, ellet pelkää, raihnaiselta kun näytät, uupuvasi kesken." Mies otti kuningattaren syliinsä. Isolde kuiskasi tälle aivan hiljaa: "Ystäväni!" Sitten vielä hiljempaa: "Päästä itsesi lankeamaan hietikolle."
Hänen sanoissaan ja äänessään oli jotakin epävakaista, joka yhteydessä hänen ruumiillisen heikkoutensa kanssa tekivät hänen liikuttavasti avuttoman näköiseksi, joka syvästi vaikutti hänen mieheensä. "Anna," alkoi hän tuskin vaimoaan lähestyen, "sinä näytät väsyneeltä. Etkö tahtoisi mennä levolle?" Anna pudisti päätään. "Kerro minulle jotakin sieltä kotoa," sanoi hän.
"Minä puhuin totisesti, sillä minä keskustelin juuri isäni kanssa siitä että hän hakisi itselleen apua nyt kun jo vanhaksi tulee". "Voi voi jos sinä voisit minua auttaa, niin en sitä unohtaisi niin kauan kuin elän. Sinä näytät niin hyvältä, puhu isäsi kanssa ja puhu puolestani. Sano hänelle kuinka olen kärsinyt, sano hänelle kaikki mitä nyt tiedät".
Hän, raukka, on niin alakuloinen, ja nyt hän kyllä on taipuvaisempi kuulemaan, mitä te sanotte, kuin muissa tilaisuuksissa, ja 'aikanaan sanottu sana on kultaa parempi'". "Mikäs on, Maria?" sanoi pastori matalammalla äänellä. "sinä näytät niin murheelliselta. Miehelläsi lienee jotakin muuta kuin sairaus, joka sinua surettaa".
Mutta itsepä näytät kipeänpuoliselta, Paavo!" Hän teki malttamattoman liikutuksen, niinkuin tuo asia ei ansaitsisi puhumista. "Etkö pian tule meillä käymään?" "Kiitoksia, en käy missään, en jouda". "Oi, sinä vaivaat itseäs liian ahkeralla työllä ja se ei käy laatuun". Hän katseli minua oudolla silmäyksellä, se oli itsepäinen ja myös ylpeä.
Oi, anna minun pitää häntä hiukan, Anna-Maija. Niin, niin, mun sulo, pikku nukki-lapseni! Mitä? Oletteko olleet lumisilla? No, siinä olisi minunkin pitänyt olla mukana! Ei, annas olla; tahdon itse riisua heidän päältänsä, Anna-Maija. Niin, niin; salli minun se tehdä; se on niin hupaista. Mene sisään niin kauaksi; sinä näytät niin vilustuneelta. Siellä on lämmintä kahvia sinulle uunin päällä.
Minä en ole sama mies, kuin minä olin. Minä en tahdo olla se mies, jona varmaan olisin ollut ilman tätä yhtymistä. Miksi näytät minulle tätä, jollei minulla ole yhtään toivoa!" Tämä oli ensimäinen kerta, jolloin käsi näytti vapisevan. "Hyvä henki", jatkoi hän, langeten maahan sen eteen: "Sinä pidät minun puoltani ja säälit minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät